Mutta Pekalle olen innostunut enemmän ja enemmän kokkailemaan ja hei!, se jopa tykkää mun kokkauksista ja on elossa (kappas!) ja ainakin eläinlääkärin mielestä hyvässä voinnissakin ;-D Huomatkaa miten Anne joutuu se-lit-te-le-mään kun on kyse ruoanlaitosta. (Tässä välissä voin kertoa myös, että juuri tällä hetkellä tätä lukiessa, jokainen minut vähän lähemmin tunteva tärisee maastoutuneena tietokonepöydän alle tai sohvanrakoon, koska joidenkin mielestä ((EI tartte nostaa niitä käsiä pystyyn!)) Anne ja ruoanlaitto = KATASTROFI)
Pekan tavisruoka on minkä tahansa eläimen (paitsi siilin, oravan, koppakuoriaisen tai muutaman muun) raaka liha, tai joku muu elukan sisältä kaivettu ja pieneksi palottu osa, ja nappulat sekoitettuna.
Jos Pekalta kysytään, se voisi varmasti luopua nappuloista ja alkaa syömään lihaa pelkästään suoraan elukasta leikatussa muodossa, mutta vitamiineista ylihuolehtiva hanhiemo ei uskalla sille linjalle lähteä, ja kupista löytyy aina myös niitä nappuloita.
Olen huomioinut, että nappulat tuntuvat herättävän paljon ristiriitaisia tunteita koiraihmisissä. Joillekin ne ovat ainut oikea tapa ruokkia koiraa, toisille ne ovat ainut väärä tapa ruokkia koiraa. Joidenkin mielestä ne sisältävät kaiken, mitä koira tarvitsee, toisten mielestä ne sisältävät jauhettuja kanansuomuja, ketun karvoja, sammakon aivoja ja multaa.
Joku voi kysyä tietyllä äänensävyllä nappulapussia kotiinsa raahaavalta: "Syöttäisitkö sellaisia aineksia mummollesi???" Noh... En välttämättä, mutta monikaan ei ehkä syöttäisi sitä raakaa lihaakaan mummolleen, saati sitten luita; "Jyrsi tuosta!" :-/
Minä olen siis valinnut ruokinnassa kultaisen keskitien, johon kuuluu vähän kaikkea, raakaa ja kuivaa. (Siis Pekan ruokinnassa, minä en ruoki mummoa. Tai toki ruokkisin, jos minulla sellainen olisi, mutta eri pussista. Äääh, kaikki kunnia vanhuksille, mutta mistä toi mummo tänne edes tuli??)
Ja taas se todistettiin, ettei koolla ole väliä, kun on tunteista kyse: Miten suuria tunteita saavatkaan aikaan niinkin pienet asiat, kuin koirannappulat!
Raa'an lihan lisäksi muita Pekan perus sapuska-aineksia ovat kermaviili, maustamaton jogu, raejuusto, kasvissose, riisi, Natural Menun puolikosteat kuutiot, ja ne pahamaineiset Cesarit ja muut purkkimyrkyt* (*niin, näissähän on ainakin jotain 103% vettä ja loppuosa kerran höyhenineen syötyä papukaijaa... siitä huolimatta, kyllä niitäkin silti joskus tarjoillaan). Näitä sitten mixaillaan sopivassa suhteessa nappuloiden kanssa sekaisin, joskus laitetaan vaan yhtä lajiketta, joskus useampaa. Ja hei eipäs aliarvioida siellä yhtään; ON se kokkaamista! Lihat pitää pilkkoa ja muutenkin sekoittaa ja ja...
Mitä muuta tarvitaan syömiseen, kuin ravintoa, pinkki kuppi ja saman sävyinen ruokailualusta? Ei, oikea vastaus EI ole haarukka, eikä "toiseen huoneeseen kahlittu Anne", vaan vastaus on tietysti SUU. Syömiseen tarvitaan toimiva, aukeava suu. Ja sen toimivan aukeavan suun syvyyksiin uppoamme tällä kertaa lopuksi. Niinkuin kääpiöpinsereistä niin usein sanotaan; ne ovat PIENIÄ KOIRIA SUURELLA SUULLA. Eiku... SUURIA SUITA PIENELLÄ KOIRALLA. Eiku... No kummiskin näin:
Sinne mahtuu helposti niin kumihemmo, kuin neljäsosa dinosauruksestakin!
5 kommenttia:
*laskee käden äkkiä alas* X-D
*molemmat kädet alas ;)
Ja tuoreessa muistissa: TÄÄ VESI KATOAA ENNEN KU SE MENEE TÄNNNE VEDENKEITTIMEEN
;-P
S
:) Joko sä päätit, mitä merkkiä alattee popsimaan sitten täysikasvuisuuden kynnyksellä? B syö sitä Belcandoa, siis viimeinkin se syö, kiitos Pekalle vinkistä ja maistiaisista! ;)
t:ina
^hmm... H ja T olivat kuulemma nähneet jonkun Royal Canin pussin, jota oli kuvattu KAUPUNKIKOIRA-ruoaksi! Pikkulinnut lauloivat, että vetoa olis lyöty, että sitä alkaa täysikasvuinen Pekka sitten syömään.
Citypiski-sapuska kyllä nimensä puolesta kelpaisi, mutta eihän koiranruokaa missään nimessä valita nimen perusteella... vaan tietysti kauniin, mielellään pinkin, pussin perusteella! (ja tämä oli sitten ärsyttämiseen tarkoitettu VIT-SI, jonka pieni sisäinen kiusanhenki pakotti minut kirjoittamaan)
Ehkä mekin sitä suositeltua BELCANDO FINESTCROC:ia aletaan popsimaan (no selvennetään nyt vielä, että siis PEKKA alkaa). Kipitetään B:n tassunjäljissä, kun ollaan niin samiksia välillä muutenkin tuon ruokapuolen kanssa... Ja pussissakin oli jopa sitä pinkkiä! :-D
Ja oikeesti olen tutustunut vedenkeittimeen, joka kadottaa veden hetkellisesti, kun sitä hanasta laskee sinne. Ei ei ei, en ole syönyt niitä Pekan nappuloita...!
Välillä samiksia tosiaan sekä koirat että mamit, mutta nyt kyllä näen edelleen painajaisia niistä sun lakuista. ;)
t:ina
Lähetä kommentti