lauantai 31. lokakuuta 2009

Valoa kansalle, joka Ristiinassa vaeltaa

Ja koska ihan oikeesti Ristiina on tosi pimee paikka (vaikka siellä asuukin maailman valoisimmat ja rakkaimmat ihmiset + Pekan karvainen kummitäti), ja koska tulemme Pekan kanssa vaeltamaan siellä joka kuukausi jonkun päivän, aivan eh-do-ton hankinta oli kelatalutin VALOLLA! Kyllä, taluttimessa on todellakin napilla toimiva lamppu. Paikalliset kuulemma saattavat nauraa valoflexin kanssa kulkevan ojaan, mutta ainakin sinne ojaan hypätään varsin valoisissa tunnelmissa. Ja voimme ojan pohjalta vilkuttaa valolla hätämerkkiä... Tehkääpäs perässä tavis flexeillänne!!! Okei, väri ei ole mikään kaikkein hehkein, tumma liila (ja kuka kurja keksi laittaa siihen keskelle VIHREÄN pallon??), mutta onneksi tätä käytetäänkin vain pimeällä, päivisin on sitten söpösemmät taluttimet.


Ja esitellään nyt samantien muitakin matkustelua varten hankittuja eh-dot-to-muuk-si-a:

- Kantolaukku, väriltään hotpinkki :D , tätä tuskin tarvitsee selitellä. Ja jos ja kun Pekkaa ei isompana enää laukussa matkustelu kiinnosta, niin siinä kulkee ainakin mussukan tavarat helposti.


- Matkapeitto, "puruluu"-lelulla varustettuna. Siis voiko pikkukulta muka matkustaa ilman tuttua ja turvallista pörröpeittoa?? Ei voi ei. Peitto on myös juuri optimaalisen kokoinen Pekan kantolaukkuun pehmusteeksi ja peitossa kiinni olevassa luulelussa on aktiviteettia niihin hetkiin, kun pitää olla paikallaan.


- Matkahihna(t). Ohut, lyhyt ja kevyt talutushihna junailuun. Onhan se nyt helpompi, kun ei tarvitse hihnan kanssa sen kummemmin säätää junassa. Kuvassa niitä on kaksi, koska toinen on pentu-Pekalle ja toinen isolle Pekalle, tie-ten-kin isompana matkahihnankin täytyy olla isompi... (okei, hihnoja on kertynyt jotain sata ja se on pikkusen helpompi ymmärtää, kun edes osalle on joku selitys käyttötarkoituksestaan... eh...)


- Matkakupit. Pitäähän Pekan reissussakin ruokailla! Ja nyt herkimmät laittavat silmänsä kiinni; kyllä, ne ovat tarkoitettu alunperin KISSALLE, niissä on kala-koristekin. Mutta koska väritys ja koko oli juuri sitä, mitä etsinkin, pitkän harkinnan jälkeen päädyin tilaamaan Pekalle kissankupit. LUPAAN, että jos Pekka alkaa jossain vaiheessa osoittamaan merkkejä siitä, että luulee olevansa kissa (esim. naukumaan tai saalistamaan ikkunalla kärpäsiä), niin vaihdan matkakupit oitis koiramalliin tai naamioin kalat kesäkurpitsoiksi!


(Kupit ovat vielä matkalla, laitan kuvat kunhan saapuvat. Niin, tiedetään, tuskin maltatte odottaa..!)

perjantai 30. lokakuuta 2009

Pekkaa ainakin

Ei sillä, että puhuisin Pekasta aina ja kaikille ja kaikkialla...

Mutta mitähän rakas ystäväni TM halusikaan sanoa sanoittamalla Irinan "Pokka" -biisin uusiksi: "Pekkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. Liian monta paitaa oot jo ostanut valmiiksi. Mistä sait sen käsityksen, et se tarvii pitkähihaisen? Mut se mun täytyy kyllä myöntää, sul on Pekkaa ainakin!"

(Kiitos..! Minäkin Sinua.)

Odotusta

Oi tätä odotusta!

Tasan kaksi viikkoa vielä niin saan toteuttaa yhden unelmistani; kääpiöpinseri Pekka valloittaa sydämeni lisäksi kotini. Kaikki on valmiina, öh, tavara määrästä päätellen joku epäilikin koko pentueen muuttavan luokseni. Mutta ei, ei sentään. Ihan pikkuisia pentupantojakin on vain 3. Ja valjaita 9. Mutta se TARVITSEE valjaita. Niinkuin se tarvitsee matkapeiton ja reissuruokakupinkin, ja pinkin skottiruudullisen ulkoilutakin ja hempeän vaaleanpunaisen tossusängyn, ja ainakin miljoona lelua, villapaitaa, hupparia ja äärettömästi rakkautta ja rapsutusta! Ja paljon muuta!

Pekka on saanut parhaan mahdollisen alun elämälleen Ria-emon, sekä kasvattajansa Johannan ja hänen perheensä hyvässä ja hellässä huomassa. Pekalla onkin maailman paras kasvattaja, jonka kanssa tulemme olemaan tiiviissä yhteydessä jatkossakin. <3

Pekassa ei ole ON/OFF -nappia. Pekka on varsin tunteva olento, perheenjäsen, kullanmuru. Ja siinä, missä gerbiilimme ovat ansainneet eläinkaupan hienoimman mahdollisen puulinnakkeen (joka tosin nykyään muistuttaa enemmän jotain slummigettoa, kiitos viiden pojan nasevien hampaiden ja loputtoman jyrsimistarpeen ja arkkitehtuuri vimman tehdä uusia ovia), myös Pekka on ansainnut söpöimmät villapaidat ja ulkoiluasut ja "timantti"pannat.

Joka tapauksessa, tervetuloa mukaan nuuskimaan Pekan varsin pinkkiä elämää! Noo, ei hätää, löytyy tästä maailmasta lilaa ja jopa turkoosiakin. Mutta ei luojaparatkoon VIHREÄÄ!!! Paitsi pinkki-ruskeassa velourhupparissa saattoi kyllä olla vihreä timantti... :P