Irtojalkoja ja tossuja

Mä en enää ole niiiiin ylpeä possunnenän kosketuksesta, suuri urheuteni koki pienen (lue: hirvenjalan tai vasikan kokoisen) kolauksen; luin nimittäin eräästä koira-aiheisesta keskustelusta, että toiset ne vaan tarjoilee koirilleen kokonaisia hirvenJALKOJA karvoineen ja sarvineen päivineen ja toiset jopa teurastavat itse koiriensa jyrsittävät! No joo, ei ehkä kuitenkaan ollut sarvea jalan mukana, mutta kummiskin.

Että possunnenän koskettelusta Anne ei sittenkään ihan urheusmitaleista kultaisinta saa... :-/ Terveisiä vaan niille, jotka tunnistaa itsensä. ;) Ootte te aika sankareita!

Kyllä Pekkakin ihan Oikeita luita saa välillä, mutta iiihan pikkuisen pienemmässä koossa ja eri muodossa, metsästettynä valmiiksi leikattuna kaupan lihatiskiltä. (Tiedän, odotitte varmasti jotain ihan muuta. Anteeksi pettymys, mutta pakko se on myöntää, että en aamuyöstä saalista lassolla ja vesipyssyllä paikallisesta puistosta koiralleni raakaravintoa.)
Jaa-a, mitähän Pekka sanoisi hirvenjalasta olohuoneen lattialla? Uikuttaisimme varmaan yhdessä jossain sohvannurkassa, kunnes joku raahaisi sen koiven sinne, mistä ikinä se olisi tullutkin. Jollekin hirvelle kai.

Siirrytään hirvityksen irtojaloista Pekan (kiinni oleviin) jalkoihin. Koska meillä lenkkeillään säällä kuin säällä, lämpömittarin ylittäessä -15 astetta, Pekan tassuihin ilmestyvät tossut. Harjoitus teki tässäkin mestarin, ja oikea tossumerkki, ja nyt niillä tassutellaan oikein reippaasti ja iloisesti. Alku oli tosiaan hiukkasen hankalaa, mutta tässäkin lopussa kiitos seisoi, kirjaimellisesti SEISOI ja tyytyväisenä seisoikin, tossut nimittäin helpottivat ulkona pysähtymistä ja sitä seisomista, liikennevaloihin tai pissalle, kun Pekka pystyy pitämään nyt kaikki tassut maassa, eikä tarvitse yrittää seisoa kolmella jalalla jäisellä maalla ja nostella tassuja. Sisälle tullessa Pekan tassut ovat kuivat ja lämpimät.

Elikkäs meillä noudatetaan nyt eläinlääkäriltäkin siunauksen saanutta kaavaa; Jos pakkasta on -10 tai enemmän, pipo päähän. Ja jos pakkasta on -15 tai enemmän, tossut jalkaan. Ja nimenomaan siksi, että ne kuuluisat "patterit" eivät hyytyisi pakkasellakaan ;-) Joten EIEIEI, tossuja ei käytetä siksi, että ne olisivat jotenkin söpöt. Koska sitä ne eivät edes ole, eivät ainakaan nämä meidän tossut:

Tossu-tassu

Onnistuneen tossuttelun hyväksi havaittuja huomioita:

- Vedetään sopivan kokoinen ja mallinen tossu varovasti jalkaan, varotaan varsinkin kannuksenkynttä. Meillä auttoi makupala ensimmäisillä kerroilla, eli herkku suuhun ja tossu tassuun. Sopiva koko ja oikea malli on varsin tärkeää, eli mitä tahansa hevosenkenkää ei kannata olettaa toimiviksi (ellei kengitettävä ole hevonen, tai kameli, jonka ihan itse päättelin voivan käyttää hevosen kanssa samoja kenkiä).

- Harjoitellaan ensin sisällä etutassuilla tossukävelyä. Toki tossuttomia takajalkojakin kävellessä saa käyttää, oikeastaan se on erittäin suotavaakin, mutta tossut aluksi vain etujalkoihin. "Tule tule tänne! Hieeeeno poika!" Ja taas herkkua nassuun.

-Ulkona ei kannata säikähtää, jos koira aluksi esittää tossut jalassa kuollutta tai yrittää hiihtää niillä; ei se voi tietää, mikä ero niillä on suksiin (jos ei sillä ole suksia).

- TARRAT TARPEEKSI TIUKALLE! Mikään ei ole niin tylsää, kuin huomata kesken lenkin tossujen jääneen sinne juuri kiivetyn mäen juurelle, palata takaisin, yrittää saada sormikkaat kädessä tossuja koiralle huomaten sen mahdottomaksi, koska tossujen tarrat tarttuvat sormikkaisiin, ja lopulta saat tossut tiukasti kiinni, mutta vain omiin sormiisi, koiran inistessä vieressä, jolloin ymmärrät -20 asteen pakkasessa riisua sormikkaasi ja sormet sinisenä ja kohmeessa tunget niitä koiralle, kunnes tajuat, että tossuthan sille piti laittaa, eikä sormikkaita, ja kun viimein saat operaation päätökseen, huomaat, että paljaita tassuja on edelleen yksi enemmän, kuin tossuja, ja paniikissa lasket, ovatko tassut lisääntyneet vai jäikö se yksi tossu sinne mäen päälle, jonne et aikonut missään tapauksessa uudestaan kiivetä...
Eli tarrat tiukalle.

- Tossuttelu saattaa kävellessä aiheuttaa hiukan erilaista ääntä, kuin tavis tassuttelu, varsinkin alikulkutunnelissa ja siltojen alla (älkää kysykö missä me oikein kuljetaan..) tossuttelun ääni kuuluu selkeästi. Eli perässä ei välttämättä seuraa ja vaani kummallista jatkuvaa kahinaa pitävä metsätonttu, vaan se kahina tulee hyvin luultavasti koiran tossuista. HUOM! Jos ääni jatkuu koiran pysähdyttyäkin, niin sitten juostaan ja LUJAA!!!

Tassutellen tossutellen, eikä häiritse menoa yhtään:

Tossua toisen eteen!

  

Vastaantulijat väittivät, että meissä on jotain samaa...

...vaikka meillä ei ollut edes samanlaisia tossuja..!