Pyynnöstä: Kuiva, kuivempi, KUIVAUSRUMPU!

Se hurisija meni sitten kutistamaan yhden pinkin villapaidan, joka on nyt suunnilleen kokoa "vähän pienempi kuin chihun pentu" ja muotoa "alieni." Tarvitseeko joku? Tästä on kyllä aikaa, eikä menneitä saisi muistella, mutta kun tuon laitteen elämä tosiaankin on aika kuivaa, niin jotain piti sentään kaivaa senkin tekemisiä. Muuten se on aika kiltti ja helppo kaveri. Seisoo käskemättä paikallaan keittiön nurkassa ja hurisee välillä. Ei päästä edes vahinkolammikoita lattialle, osaa nimittäin piipata, kun nestevarasto on täynnä. Harjaamista ei vaadi, mutta silloin tällöin siivotaan nukkasihti. Ravinnoksi tarjoamme lähinnä sähköä, joskus olen väittänyt jonkun vaatteenkin kadonneen sen kitusiin, vaikka useimmat epäilevät minun kadottaneen ne jonnekin muualle.
Oikeastaan sillä ei ole juuri muuta tekemistä, kuin kuivata pyykkejä. Tylsää, totta, niin tylsää, että eräs pieni ihminen (EN minä!) halusi kerran antaa sille muutakin aktiviteettia ja yritti lämmittää sillä nakkia. Tämä ehdittiin keskeyttää onneksi ajoissa.

Nyt on pakko myöntää, niin tärkeä ja tottelevainen perheenjäsen kuin tuo onkaan, en keksi siitä enempää kerrottavaa. En edes muista sen nimeä. Kuivausrumpu-blogista tuli siis varsin lyhyt, mutta voin jatkaa ehkä paremmalla ajalla. (Suureksi suruksenne kuiskaan ihan hiljaa, että sitten kun oikeesti on sitä parempaa aikaa, taidan kuitenkin keskittyä johonkin muuhun..)

Mutta pysytään kuivissa aiheissa! Pekan elämäkin on monesti aika kuivaa, esim. juuri nyt se järsii onnessaan kuivattua possunnenää. Eilen se jyrsi kuivattuja pupunkorvia ja sitä ennen meillä taisi olla se perinteinen siankorva-päivä. Tai siis Pekalla oli, jotain rajaa sentään minunkin ruokavaliossani ;)
Myönnän, että ensikohtaaminen minun ja possunnenän välillä aiheutti lähiympäristössä hiukkasen hymyä: "Tää näyttää... tää näyttää ihan....iuiuiuiuiu...ihan siltä mikä possulla on naamassa!" Ystävällisesti minulle kerrottiin, että ehkä se johtuu siitä, että se on possusta irroitettu ja kuivattu nenä, eli töpseli, eli kärsä. Ja nenä yleensä näyttää nenältä, olipa se sitten kuivattu, tai keitetty. (Keitetty nenä??! Älkää kertoko enempää! Jos jollakin on ihan normaalina tapana syödä maanantaisin nenäsoppaa, niin minun EI tarvitse tietää sitä.)

Pekka rakastui nenään heti ensi nuuhkaisulla:

Jär...siis Kärsimistä...

En muuten tajua, miten possun korva ja nenä voivatkin olla niin erilaisia. Tai siis joo, malliltaan toki ovat erilaisia, harvalla possulla kun on korvien tilalla kärsät tai toisinpäin. Tarkoitan sitä, että kuivattu possunkorva on kova, rouskuva ja ruskea, kun taas kuivattu possunnenä on vaalea ja vaahtokarkkimainen, vettyvä. Ja sekin oli yllätys, että possunnenä on vain sitä nenäainesta, eikä mitään muuta. En minä mitään aivosoluja sieltä odottanutkaan löytäväni, mutta luulin siellä olevan jotain...öh, muutakin. Luuta tai jotain!
Pupunkorvat taas ovat vähän niinkuin sekoitus possunnenää ja possunkorvia; Ovat vaaleita, mutta myös kovia ja rouskuvia, ja niistä tarttuu käsiin jotain inhaa ja hajua, joka saa Annen inisemään. (Anteeksi Pekka ja muutkin koiruudet, teidän kuonoihinne se "inha" on varmasti vain dippikastiketta ja "haju" sulotuoksua!)

No hei, miten niin outoa, arvioidaanhan viinejäkin..!

Tänään ei laitetakaan tänne mitään pinkkiä, vaan järkytetään teitä HARMAANRUSKEALLA kevyttoppiksella. Noo, onhan sillä pinkki pipo, valjaat ja hihnakin, mutta niinku MUUTEN varsin pinkitön... :-P

 

Toimii AAA-paristoilla. Mutta ei hätää, meillä suositaan Joutsen -merkittyjä tuotteita!