tiistai 15. joulukuuta 2009

Pipo päässä ja eskimoilla huppu

Pakkasten saavuttua saapuivat katukuvaan myös huppupäiset ihmiset. Taannoisella lenkillä Pekka haukahteli vähän väliä karvareunushupun päähänsä vetäneelle naiselle, samoin kuin myöhemmin samanmoiselle edessä kulkevalle. En osannut ensin yhdistää tohotusta ja haukahtelua huppuun, mutta asiaa minulle valotti kaikkitietävä neiti 6vee: Pekka pelkää ESKIMOITA! Tietenkin, siis miten en tuota tullut ajatelleeksi..! ööö...Siis miten? No siten tietenkin, että huput ovat varsin samanlaisia, kuin Peppi Pitkätossussakin oli eskimoilla. Tämähän on hyvin selvää.

Se, miksi Pekka pelkää eskimoita, ei oikein selvinnyt, mutta koska en halua edesauttaa minkäänlaisia ennakkoluuloja ketään kohtaan, eskimoiduin itsekin kiskomalla hupun päähäni. Ja kuinka ollakaan, siihen loppui eskimohaukut! Toinen haukun aiheuttaja on jäämäkeä laskevat lapset. Mäkeä saa kyllä laskea perinteisesti pulkalla, liukurilla tai pepullaan, mutta voi apua jos koulunpihalla lapsoset ovat keksineet laskea mäkeä SEI-SAAL-LAAN! Siihen on puututtava ja suorastaan komennettava; EI noin HAU RÄYH!

Pakkaset ovat tulleet ja Pekka haluaa muistuttaa kaikkia lämpimästä pukeutumisesta! Pekka näyttää mallia, näin se käy!

Ensin lähimmäksi ihoa pakkasasteista riippuen puetaan huppari tai villapaita:
 
 Tämän aamun valinta oli tyylikkäästi villapaita.

Sitten mitäpäs muutakaan, kuin...






...pipo päähän pakkasella!




Ja sitten se tärkein, toppis:

Tästä tyylinäytteestä Pekka sai taannoin kehuja eläinlääkäriltäkin; Pekka makaa rennosti polvillani selällään, kun puku napitetaan kiinni! :)

Kun äitikin on saanut takin päälleen, ollaankin...


...VALMIITA kohtaamaan pakkanen!


Reipasta menoa!

 
Kuuuusen juurella oksien alla, on peeesä pienoinen Peekalla..!

 
Kyllä tarkenee! 

Koulun pihaa ohittaessa Pekka koki elämänsä ensimmäisen kunnon säikähdyksen. Kolme tyttöä olivat nimittäin saaneet kuningasidean ja päättäneet perustaa bändin. Mikäs siinä, hienoa, että lapset innostuvat musisoinnista. Pienen ongelman aiheutti se, että bänditreenit pidettiin koulun pihalla. Eikä siinäkään mitään, jos soittimina olisi olleet kitarat tai vaikka (monia ala-asteella traumatisoineet) nokkahuilut, mutta nämä tulevat maailman tähtöset olivat innostuneet lyömäsoittimista. Ja koska ilmeisesti rumpuja ei koulunpihaan saanut raahata, neitoset mätkivät isoilla kepeillä rauta-aitaa KLONG KLING KLONG KONG PONG ja kaiken kruunasi triona vedetty alkuasukastyylinen laulu "ÄÄÄÄÄAAAAAEEEEMÖÖÖÖÖÖÖÖ!!!" Pekka todella säikähti ensin, mutta hetken kuluttua jo häntä heilui, kun tajusi, etteivät tytöt mätki kuin aitaa. Tai en tiedä, innostuiko kenties musiikista... Eipä siinä, tsemppiä neitosille, eiköhän tuolla tyylillä vielä pitkälle pääse. Varmasti ainakin ensisyksynä kolmannelle luokalle!

Meilläpäs onkin nykyään niin iso poika, ettei tarvita enää mitään pentuaitauksia ja Pekalla on jatkuva vapaa kulkulupa "omasta huoneestaan." Oma paikka kuitenkin säilyi, joskin pienin muutoksin.


Ikiomalla paikalla.

Eräänä päivänä myös turvaportti oli unohtunut auki, ja Pekka oli saanut väliaikaisen kulkuluvan myös eteiseen:

"..eh...siivosin vähän"

Sitten yleinen VINKKI kaikille koiruuksille, joista tuntuu, ettei emäntä tai isäntä oikein ole hereillä aamun ekalla lenkillä. Äiskän naaman aamupesun voi suorittaa ulkona:

SLURPS!

Ja vaikka kuinka tämä joulukuinen aika onkin monille täynnä touhua tohinaa, niin välillä pitää nuuskutella rauhassa ja muistaa...
 
...OTTAA RENNOSTI!
 

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

MISSÄ ON ANNEN PIPO???????

Anonyymi kirjoitti...

Annen pipo on kaupassa, jota lähdetään Annen kanssa kohta ostamaan. Uhkasin vihreällä. Pekka oli syönyt sen hell..lokissapipoon reiän. Ininäinen syö jugurttia ja Pekka vetää sikeitä.

TM

Hanne kirjoitti...

Hei vaan blogin säännölliseltä lukijalta! Aina Valppaan blogia lukeneena eksyin tännekin, ja hyvä että eksyin kun satuin kärsimään min-pin -kuumeesta. Nyt meilläkin on sunnuntaista asti asunut semmoinen otus, ruskea pikkulikka nimeltänsä Rotta.

Yhdessä Rotan kanssa opetellaan elämää, ennen Rottaa kun olen ollut puhtaasti kissaihminen ja itämaisen lauman keskelle pieni koirakin nyt viskattiin. Jännää on! :D

PIIA kirjoitti...

KIITOS anne! Todella. Tiedät kyllä mistä. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Saiko se Pekan kääntymään sinne toiseen suuntaan? Keskustelut tien reunassa oli ainakin kovat *kierii* :-D

S

Anne kirjoitti...

Heipus! Kiitokset kommenteista!

Hanne, kiva kun jätit tassunjälkesi ja ONNEA Rotta-neidistä! Voin kuvitella nimen olevan varsin kuvaava tomeralle tyttöselle, "...hiukkasen jyrsin tuosta sohvankulmaa... mitäs ihanaa siellä on sisällä??! *rousk rousk*". Ja eiköhän Rotta hienosti soluttaudu kissojen joukkoon, Pekkaakin on joskus joku vanha setä luullut kissaksi. Kerrohan kuulumisianne! :-)

PIIAlle kiitos itsellesi, oikeesti täältäkin suunnasta! ;)

Ja JOO, päästiin me palaverin jälkeen yhteisymmärrykseen. Siis eteenpäin. Eiku taakse. Siis sivulle. Eiii kierähdetä ulkona...! :-P

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää Joulua Pekka ja Mami!

"Yks vakkari vaan" =)

Anne kirjoitti...

Ja täältäkin kadonnut kommentteja, joita kukaan ei ole poistanut... Blogikummituksia... HUUU!