maanantai 7. joulukuuta 2009

Piikeistä koirankakkakyttäreihin

Pekka on tasan 12 viikkoa. Tasaluvun kunniaksi, tai itseasiassa lähinnä terveydellisistä syistä, Pekka Morsus (kiitos Sanna rakas, nyt tota lisänimeä käyttää kaikki..!) puettiin tänään citytakkiin ja käveltiin kulman taakse... piikille. Ei kuitenkaan mille tahansa piikille, vaan tärkeälle rokotuspiikille. Eläinlääkäri kehui Pekan sekä henkisesti, että fyysisesti oikein hyväksi, kauniiksi ja toimivaksi koiruudeksi. *ylpeänä* Pekka ei edes huomannut itse piikkiä, keskittyi niin antaumuksella samaan aikaan pusutteluun... sellainen sekin on, Annen kulta möllikkä <3

Ja lahjaksi urheasta suorituksesta Pekka sai kaulaansa myös uuden hienon pannan:

"Love" -panta

Sitten aiheeseen, nimeltään KOI-RAN-KAK-KA-KYT-TÄ-RIT!
Oi miksi oi miksi jotkut kuluttavat aikaansa vaanimalla kakkaavia koiria, ja ihan kakkaamattomiakin (siis sillä hetkellä kakkaamattomia, kokonaan kyseistä asiaa lopettaneita eläviä otuksia ei kai ole)?!? Ja sitten se motkotus kotkotus ja huoli siitä kakasta, ja siitä, mitä sille pitää tehdä... AAARGH!
Kyllä, koirankakka kengässä on yksi inhottavimmista asioista, mitä pahaa aavistamattomalle kaduntallaajalle voi sattua. Saati sitten koirankakka jossain muualla. Jopa Pekaltakin pääsi samanlainen itkuparku, kuin kastemadonkin kohdatessa, kun se astui vahingossa lajitoverinsa kakan päälle.

Minulle voi tulla tekemään ruumiintarkastuksen; joka ainoa tasku on täynnä kakkapusseja, siis tyhjiä kakkapusseja. Ja kyllä, ne ovat VAALEANPUNAISIA. Tietysti.

Minulle on myös itsestään selvää, että varsinkin täällä kaupunkialueella ne kakat pelastetaan pussiin, etteivät joudu kenenkään kengän tai tassun alle. Ja mielestäni Kakkakyttärit ry:n paikallisjaosto saisi myöntää minulle vähintäänkin jonkun "kuukauden kerääjä" -palkinnon sen jälkeen, kun Pekan massu oli sekaisin... Koska silloinkin keräsin kaikki, mitä kerättävissä oli (niin, haluaisitte toki tarkemman selonteon, mutta antaa nyt olla).

Okei, on se kai ihan hyvä, että joillakin riittää aikaa huolehtia täysin olomuotoonsa syyttömän kakan kohtalosta; ettei se varmasti jää yksin palelemaan siihen tielle.

Kakkakuvaa en nyt riemuksenne laita, mutta tässäpä kuva kuitenkin Pekasta iltalenkiltä uudessa kevyttoppiksessa. Lenkiltä, jolloin käytettiin myös kakkapussia ;)


"Odota!"

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heh, taidan tietää ketkä sut hermostutti koiran jätösten keräämisen kyttäämisellä. Sama vika.

Kun vielä ne lääppivät mummot saisi kuriin...

t. ina

Mika kirjoitti...

Ei Voi Olla Totta!! :D Saahan teille nauraa jos joskus kaupungilla törmää saahan (en kyllä tiedä, missä kaupungissa vaaleanpunaiseen pupupekkaan voisi törmätä)? Ainakin täällä toimistossa nauru on herkässä tätä blogia lukiessa ja kuvia katsellessa.

Niin ja älkää niin välittäkö noista kakkakikkarepoliiseista. Parempi mielestäni on antaa kakan maatua parissa viikossa kuin kätkeä se ikuisiksi ajoiksi muovin sisään (vai onkohan vaaleanpunaiset kakkakikkarepussit maatuvia?). Näin ainakin täällä maalla, kaupungissa ehkä omat säännöt.

Saara kirjoitti...

Oliko tämä se "no se ei ihan ole sellainen perinteinen tummansininen fleecepuku" X-D Hieno on!

Anne kirjoitti...

Se on varsin hieno talvilenkkeily asu! ;-D

Mika, saat nauraa! Väittävät sen nimittäin jopa pidentävän ikää, ja on sangen ihanaa, jos omalta osaltamme voimme olla antamassa jollekin lisävuosia (hmm...voisiko Pekkaa siis tällä periaatteella kutsua "hengenpelastaja"-koiraksi??). MUTTA keskusta-alueella suosittelen nauramaan hil-li-tys-ti ja va-ro-vas-ti, koska suomalaisessa kulttuurissa tuo itsekseen ääneen nauraminen saatetaan tulkita omituisuudeksi, jopa vaaralliseksi.
Turvallisin tapa voi olla siis vain vilkaista ilmeellä; "kas, nelikorvainen pinkki jänis pitkällä hännällä, noitahan loikkii joka puolella. Hö."

Ja tuo vaal.pun pussien maatuvuus pitääkin selvittää, kiitos huomiosta!!

=)

Sanna kirjoitti...

Hei rakkaat <3
Jos sä haluat joitakin muitakin ihania lenpinimiä... tiedät kenen puoleen kääntyä ;)

Liida kirjoitti...

Ikävä kyllä taitaa olla niin, että vaan tylsät vihreät hauskannimiset Hauskat (http://www.plastiroll.fi/index.php?main=121) on maatuvia.
Mä käytän ihan tavallisia läpinäkyviä pusseja.
Ehkä jonain päivänä, kun sinne teidän kapupunkiin tulen niin törmään teihin enkä naura, vaan tulen juttelemaan.

Anonyymi kirjoitti...

On sillä lilojakin pusseja, tuoksuvia... TUNNUSTA POOIS!

;)

Anne kirjoitti...

Sanna, kiitos, sitä tuskin tulen ikinä unohtamaan, että sinulta löytyy nimi kuin nimi kuin nimi...! ;-P *puss*

Liida, ihanaa, ehdottomasti jutellaan kun törmätään..! :)

..ja "Kuka" lienetkin, niin EIIIhän mulla mikään koskaan tuoksu..! Ei ainakaan ruusun tuoksuiset lilat kakkapussit... *räps räps*

Paula kirjoitti...

Oi apua, että on Pekka suloinen! Tänne eksyin sun allekirjoituksen kautta. :)

On kyllä niin hurmaavan pinkkiä, että mäkin jo harkitsen kääpiöpinseriä, vaikkei se minun rotuni taida tällä hetkellä ollakaan. ;)

Tulen kyllä uudelleenkin Pekkaa ihastelemaan ja sen ihania asuja!