Meillä on KÄÄPIÖPINSERI!

Sitä on luultu n. 286 kertaa chihuahuaksi (jopa chihujen omistajat), sitä on luultu kaniinimäyräkoiraksi ja vaikka miksi kirppukoiraksi, mutta nyt se on "muuttunut" kääpiöpinseriksi:

Kääpiöpinseri Pekka, molemmat korvat oikeassa suunnassa.

(huom! kaikki tavarat piti ensin kiskoa sohvalta alas, ennenkuin suostui poseeraamaan kameralle) 

Korvien kunniaksi ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen muutenkin tästä rodusta, mitä nyt olen tässä muutaman hassun viikon aikana kokemusta saanut. 

Ennen Pekan tuloa luin monesta paikasta, sekä myös kasvattaja muistutti, että kääpiöpinseri on SUURI koira pienessä koossa (myönnän, jouduin tässä hetkisen pähkäilemään, miten se menikään; "pieni koira suuressa päässä" vai "keskikokoinen koira pienessä kuonossa" vai...). Tämä on varmaankin kaikista paras kuvaus kääpiöpinseristä, sen ovat todenneet myös muut kääpiöpinserien omistajat. Pekkaa kuvaa ehkä toistaiseksi vielä paremmin lause; "pieni koira SUURILLA korvilla", mutta tiettyjä "oikean koiran" piirteitäkin tästä piiperosta löytyy. 

Kun kaikki ei tapahdu Pekan mielen mukaan, se kyllä haukkuu, ulvoo ja rääkyy asiasta, ilmoittaa kantansa. Esim. eilen pentutreffeiltä poistuessamme Pekka olisi kovasti halunnut samaan suuntaan kaverinsa kanssa. Tuli kauhea poru ja meteli, kun ei päässyt.

Pekalle vaatesuunnittelu ja uudistaminen on lähellä sydäntä... tai hampaita. Se laittaa saalistamansa sukat nopeasti uuteen uskoon, ja on tehnyt niihin hienoja ilmastointireikiä. Niitä samoja reikiä se on tehnyt muutamaan arvokkaampaan vaatteeseenkin, ja mm. suosikki juhlamekkoni on nykyään uudistettu toisesta kyljestä avomalliksi.

Se tahtoisi olla mukana aina ja kaikkialla. Minua ei häiritse, jos suihkussa ollessani Pekka makaa pyyhkeen päällä kylpyhuoneessa (tästä olen saanutkin kuulla ;) 

Mutta on asioita, joihin pieni koira ei voi ottaa osaa, ja silloin siitä valtavasta älämölöstä huolimatta, sille ei voi antaa periksi. 

Kun hoidan pyykkejä, se mieluusti auttaisi joka vaiheessa niin paljon, kuin vain pieni koira voi pienellä suullaan ja terävillä hampaillaan "auttaa." Kun täytän tiskikonetta, se tahtoisi sinne koneeseen. Mutta koska pyykkihuollossa Pekka on vähän surkea ja koska astianpesukoneessakaan ei koiraa voi pestä, on silloin kehitettävä Pekalle muuta aktiviteettia. Ja se ihan takuulla kertoo asiasta mielipiteensä, kovaa ja korkealta. Siltikään, se ei pääse tiskikoneeseen.

Ihan varmasti jokainen pentu haluaa olla ihmisensä mukana kaikessa ja kaikkialla, vaikka avaruuslennollakin. Mutta se myös OPPII, ettei aina voi. Se tarvitsee aikaa ja harjoitusta oppimiseen, mutta se oppii. Ja eräänä päivänä se OSAA. Tai sitten ei, mutta yritetty ainakin on.

Sellaisia terveet, ihanat ja fiksut koiranpennut ovat, joskus aikuisetkin koirat ovat sellaisia. Sellaisia ovat myös -vai pitäisikö sanoa varsinkin- kääpiöpinserit. Tai ainakin minulla on yksi sellainen. ;) Kääpiöpinseri, joka on kanansydämen lisäksi vienyt myös minun sydämeni. <3

Ja kaiken lisäksi minun oma kultani on niiiiiin viisas, että epäilen sen kasvattavan niiiiiin suuret korvat, että jos eräänä päivänä minäkin sinne avaruuslennolle lähden ja kuuraketin ovi Pekan edestä suljetaan, se pystyy liihotella pilvien halki korvillaan perässäni:

 

Eikös se Dumbo-norsukin lopulta oppinut korvillaan lentämään..!!