Katsokaa, toinen korvakin on välillä jo pystyssä:
Puolipystykorva Pekka
Tänään tapahtui myös muuta historiallista ja mullistavaa:
PEKAN VAUVAFLEXI VAIHTUI ISOJEN POIKIEN MALLIIN!
Vauvamallista suurenmaailman malliin! HUOM; Pikkuflexiin menee vaan 3 sormea, isompaan koko käsi! (Klikkaa kuvaa isommaksi, niin flexin hienot ja varsin miehekkäät kuvionnit näkyvät :)
Ja flexin mukana kasvoi pojan egokin... Pekka nimittäin pelotteli (mun ja Pekan silmissä) jättimäistä pystykorvaa kadulla. Pekka käveli koiraa vastaan, katsoi hyytävästi suoraan silmiin ja sanoi sille PIIP. Toinen koira löi etutassut maahan ja vinkaisten pakeni isäntänsä jalkojen taakse. Meitä hihnojen päissä seisojia tuppasi vähän naurattamaan, varsinkin kun Pelottava Pekka jäi pää kallellaan ihmettelemään, mihin potentiaalinen kaveri katosi. Ja kun huomasi sen siellä jalkojen takana, polleasti käveli ohi ja piippasi hurjasti vielä kerran.
Niin, onhan tämä varsin hurja näky, piippaava vaaleanpunainen pupu:
PIIP!
Pekka kasvaa kohisten. Tai ei... ei se kyllä kohise. Mutta kasvaa kuitenkin, ja tänään sai uuden takinkin käyttöönsä. Tässä takissa on tunnearvoa. Oli nimittäin eka ostos heti sen jälkeen, kun olin aikanaan koiranpennusta kasvattajalle varausmaksun maksanut. Ja kohta se alkaa olla sopiva!
Citytakki. Vähän vielä pituutta liikaa, mutta se ongelma korjaantuu äkkiä!
Sitten näytetään vielä tyylinäyte, miten käännytään unissaan selälleen (jos joku ei vaikka osaa, niin voi ottaa mallia):
Nostetaan kuono ylöspäin ja jatketaan hetki unia näin...
...sitten vaan kellahdetaan taaksepäin, tuhistaan hetki "rapsuta mua massusta" -tuhinaa ja pian ollaankin taas sikeässä unessa. (Äiskällä taas salama-säädöt ihan miten sattuu, kun ei se jaksa lukea kameran käyttöohjeita yhtä tarkkaan, kuin koiran käyttöohjeita..!)
8 kommenttia:
kävin tänään etsimässä meidän brella-neidille toppatakkia, mutta ei löytynyt kuin hurttaa joka ei nyt kelvannut :( jatkamme sitkeästi.
korva-asiaa on pitänyt sanoa jo monta kertaa: brellallahan (onko toi oikein kirjoitettu?!) oli jo molemmat korvat pystyssä mutta nyt ne on taas lurpallaan! ensin ajattelin että se on kipeenä, mutta ei se taida olla. nyt ajattelen että ne on kasvaneet eikä brella jaksa niitä vielä pitää pystyssä :D jäädään seuraamaan tilannetta.
terv. hanna-mari
Kylläpä taas hekotutti, kun luin kuulumisianne. Mahtaisi Nopaltakin pudota hätäpommi, jos vaaleanpunainen Pekka pupu sanoisi Nopalle PIIP. Siis Noppahan on vain labbis. :)
Sinä kirjoitat oikein hauskasti.
No voi söpöys teidän kanssanne! ;)
TM
terveisiä Barmilta. Nukkuu nyt autuaallisesti, kun vahinkokakit ja -pissat tuli sisälle. Ja ulkona on niiiiin kylmä.
ensi viikko näyttää totuuden, Barmi kun joutuu olemaan päivät yksin...
Heips ihanat ja KIITOS ja kumarrus jälleen tassunjäljistä!
Hanna-Mari, nuo korvat ovat kyllä todellinen mysteeri täälläkin. Jonain päivänä ne ovat jo ylhäällä, tai ainakin toinen on, kun taas toisena alan epäilemään, että näiden esiesiesi-isä oli sittenkin cockerspanieli! Tosiaan, tarkkaillaan miten meidän käy, siellä ja täällä, saadaanko oikeat pinserit :-D
Tiina-Liisa, labbikset ovat niin symppiksiä (omistajiinsa tulleet, tietty)! Pekka lähettää Nopalle ISON pojan hauhau-haukut eikä piippaile yhtään! :)
TM näitkö aamulla, mun citytoppiksessa oli kuraa??! :-O
Ja BARMI-veikan tassunjälki täällä oli mahtava piristys, hauhau-haukutukset sinnekin!!
Koitahan pikkuveikka olla sitten varsin koirasti siellä, kun itseksesi talonvahdiksi jäät! ;)
Kamalaa! Onko se kävelly kuraisessa takissa??????????????????????
X-D
Taisi P saada perjantaina 'vielä yhdet' valjaat ;)
Hyvää itsenäisyyspäivää Pekka!
Vaikka sinä olet kyllä niin mamin mussukka (kuka makasi pyyhkellä, kun äiti kävi suihkussa? :), ettet ainakaan vielä kauhean itsenäinen.
-Hanna H-
Lähetä kommentti