"Moi!"
Kyllä citykoiran elämä on huisin vaa-ral-lis-ta. Ei me autoja pelätä, edes suurensuuri rekka tai bussi ei hätkäytä, vaan kaduilla olemme kohdanneet ihan muita vaaroja, joista haluamme varoittaa muitakin!
VAROITUS 1: Hukkumisvaara!
Märkä asfaltti. Uiuiuijuijui! Tassunpohja kastuuuuuuuu! Ja vielä pahempaa on luvassa; epätasaiselle asfaltille on saattanut muodostua pikkupikkuruinen lätäkkö, halkaisijaltaan n. 5cm ja kun se samainen tassunpohja osuu sinne... "UIUIUIUIIIIIIIII! ÄITIIIIII ME HUKUTAAAAAN TÄNNE!"
VAROITUS 2: Putoamisvaara!
Tiellä on välillä kaikenlaisia korotuksia, jopa 3-10cm korkeudesta on mahdollisuus tipahtaa alas (ylös pääsee kyllä ilman ongelmia). "UIKUTIUIKUTI, ÄISKÄÄÄÄÄ, OLIKS MEILLÄ SITÄ LASKUVARJOA..?"
VAROITUS 3: Maan nielaisemaksi -joutumisvaara!
Samaisella asfaltilla voi myös olla säröjä, halkeamia. "IUIUIUIUIUUUUUUUU, OTA SYLKKYYN ÄITI, EN PÄÄSE TÄSTÄ YLI, MAA SYÖ MINUT...!"
Luonnollisesti kaduilla kulkeminen siis kuluttaa voimia, tarvitaan unta unta unta...
Rankan ulkoilun jälkeen. "Ihan ite kävelin ainaskin viis metriä!"
Äitin hauva-vauva <3
"No jos ei pehmeenpääkään tyynyä löydy.."
Omassa pesässä (ai täällähän se kadonnut sukka on!)
Yhdessä päikyillä.
4 kommenttia:
*niisk*
tuo vika kuva on niin söpö!
brella-sisko rakastaa nukkua olkapään päällä sohvalla, vielä kun saa kuonon piiloon johonkin vaatteen poimuun ei unta voi vastustaa.
ulkona brellakin piipittää koko ajan ja kaikesta :D äiskän perässäkin kulkiessa pitää mekkaloida.
terv. hanna-mari
On ne vaan NIIN suloisia. Ja ihanaa, kun ovat toivottuja ja rakastettuja omissa uusissa kodeissaan.
Ja VAR-MAS-Ti nuo edellämainitut OVAT tosi vaa-ral-li-sia pienille pentukoirille. Täällä kotikotona kun on vain semmoista pehmeetä lunta ( tosin uhka sille sulaa pois )... tosin kaikenlaista haukuttavaa ainakin Bollin mielestä :p
Kyllä on pienellä hyvä olla <3
Pekka lähettää terveisiä sinne Brella-systerille: "Eikös ole kauheaa, kun taivaalta tippuu samaa ainetta, mitä on vesikupissa??? No, jospa sieltä alkaisi eräänä päivänä putoilemaan ruokakupin antimiakin, tai luita..."
Johanna, todella vaa-ral-li-si-a, ja tänään tosiaan aamulenkillä satoi vielä VETTÄ! Uijuijui... yksi pisara osui melkein nenäänkin... KA-MA-LAA!!! Mutta pikkuväen perässä innostui kyllä juoksemaankin :)
Lähetä kommentti