Tuli sitten tämäkin päivä nähtyä; meidän pakastimen yksi hyllykkö on täytetty kananmaksalla, mahapullilla ja kanansydämillä. Eikä mene aikaakaan, kun ne saavat kaverikseen vielä samaisen (tai luultavasti eri) kotkottajan siivetkin!
Ei, minä en ole aloittanut uutta suosittua alkuasukas-diettiä (näillä eväillä saattaisi olla jopa tehokaskin dietti!), vaan todellakin väittävät näitä koiruuksien herkuiksi.
Yksi jos toinenkin ystäväiseni on kertonut haluavansa olla kärpäsenä katossa, kun Anne pilkkoo näitä raakoja ja sulaneita herkkuja Pekalle salaatiksi... Ininä ja uikutus mahdollisesti saattaa kuulua ulos asti, nimittäin Annen ininä ja uikutus, veikkasi joku. Luultavasti pidemmällekin, veikkasi toinen. Kiitoksena näistä rohkaisevista sanoista, minä LUPAAN laittaa teillekin samoista aineksista sapuskaa seuraavalla vierailulla. *pus pus*
Muutoin Pekan perusruoaksi tulee Hillsin penturuokanappulat, joiden sekaan laitetaan sitten milloin mitäkin. Kasvattaja suosii monipuolista ruokaa, ja mehän jatkamme samalla linjalla, vaikka saatankin tarvita hetkittäin henkistä tukea kaikenmaailman raakojen elimien kanssa kokkaamiseen. "Kun se maksapallero katsoi mua niiiiin sydäntä särkevästi.. ÄLÄ RIKO MINUA, ÄLÄ!!!"
Pekan Perusherkku (ohje Aina Valppaan kasvattaja Johannalta):
-Hillsin nappuloita
-Piimää
-Raakaa jauhelihaa
-Kananmunankuorijauhetta
Turvotetaan nappulat piimässä, sekoitetaan joukkoon raaka jauheliha ja kuorijauhe. Tarjoillaan huoneenlämpöisenä (kauniista kupista, vaaleanpunaisen ruokailualustan päällä). VALMIS! Okei, saatoin lisätä ohjeeseen itse tuon suluissa olevan lauseen, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa ravinnon koostumukseen merkittävästi.
Bon... eiku PEK'apetit!
Ainiin, ne otsikon sormet! Ei huolta, vaikka Pekka kuinka tykkäisi kokeilla ihmissormiin naskaleitaan, ihan niin pikälle en minäkään rakkaudessani mene, että ruokkisin pikkukullan mahdollista sormihimoa mafiatyyliin pakastetuin irtosormin. Kyse on siis kanansydämistä, jotka todellakin toivat mieleeni ensimmäisenä katkotut ihmissormet. Njam..
Aika menee nopsaan, niin paljon tapahtuu...
7 vuotta sitten
7 kommenttia:
moi tännekin! ihana oot kun olet noin innolla heittäytynyt pinserin omistajaksi. teillä näkyy tuota pinkkiä olevan niin paljon, että me taidetaan valita väriksi se vihreä :D joo, brella-sisko tulee meille <3 hellyin minäkin, kun mies sitä niin pyysi.
terv. hanna-mari/ tyrnis
Semmosia kokkailuja vaihteeks X-D
Ja täällä kasvattaja nuuskimassa, että minkä värisiä petejä sitä laitetaan lapsukaisille matkaan :p Ompelukone alkaa surista kohta possunlihojen pakastamisen jälkeen...
Eipäs vielä naureta koirakokkauksille... eiku.. enhän mä koiraa kokkaa. Mutta siis uskoisin onnistuvani Pekan ruoassa paremmin, kuin siinä kalan muotoisessa omppupiirakassa, jossa EI OLLU hammastahnaa, vaikka joku väittikin niin.
Tyrnis KIITOS ja i-ha-naa, kun Brella tulee teille! Eipä olisi emon lellikki voinut parempaan paikkaan päästä. <3 Onnea sinne koko perheelle uudesta jäsenestä! *hali*
Johanna, uijui jännäää! Kyllä meille käy väri kuin väri, varsinkin niistä Unikoista.. ;) Ei kun oikeesti kaikki kelpaa ja Pekka saa varmasti mukaansa söpösen ensipedin! *pus*
Kyllä Pekalla on mukavan pinkit oltavat kun teille tulee! <3
Ihana Pekka!
Terv.Paupa
Meidän Neiti Cesar katkomassa koiralle sormia... ;)
Paupa, ihanaaaaaa kun ysviksiä ja tsättiläisiä käy kurkkimassa Annen touhotusta <3
Heii, ei niitä sormia katkota, vaan nätisti puukolla pilkotaan. Siis siipiä, kanalla ei ole sormia. Kai...? Mutta neiti Cesar nimestä en nyt nosta protestia, mieluummin se, kuin neiti Kananmaksa...
Lähetä kommentti