sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Kertaus on opintojen äiti. Toivottavasti.

Poistin juuri yhden kommentin, kiitän muistutuksesta, että kaikki eivät tunne minun tyyliäni ilmaista asioita.

Ja siis... oikein kauniisti ja nätisti PYYDÄN ihmisiä huomioimaan "ME TÄSSÄ!" -osion tekstin; "Lue vaaleanpunaisten lasien läpi ja hymyllä.."
Se on sikäli tärkeä pointti tämän blogin kohdalla, koska hymyllä tämä on kirjoitettu. Ja minä pystyn kirjoittamaan sivullisen tekstiä tallotusta kastemadosta ja toisen sivullisen tallotusta koirankakasta tai vähemmän tallotusta villapaidasta. Ja kun teen sen vielä tietyllä tyylillä... no se saattaa olla tuntemattomalle vähän vaikea ymmärtää. Onneksi 99,9% tuntuu kummiskin tajuavan pointin <3

Minun elämääni kuuluu muutakin, kuin koira. Ja koirani elämään kuuluu muutakin, kuin minä. Mutta tämä blogi on omistettu koiralle, ja se saa olla näin. Minulla ei ole aikaa, eikä tahtoa, eikä edes taitoa tehdä vakavampaa blogia, koska minun tyylini on tämä. Tai jos tekisin, joutuisin tekemään sen jostain pesukoneen elämästä, koska Pekasta en kertakaikkiaan saa väännettyä vakavaa tekstiä. Pinkki, pinkimpi, PESUKONE!! Ei paha. Itseasiassa vielä kuivempaa juttua saisi kai kuivausrummusta. Kokeillaanko?

Joten vielä kerran; lue se HYMYLLÄ.

Kiitos. :)

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vaan sinne, että jaat maailman onnellisimman vaaleanpunaisen kääpiöspinserin seikkailuja meidän tuntemattomienkin kanssa. Hymy nousee suupieleen väkisin tätä blogia lukiessa. Tekisi välillä mieli nauraakin mutta konttorin nurkasta kuuluva hörötys saattaisi herättää pahennusta työkavereissa :)

-Mika

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sun täytyy tehdä se Kuivausrumpu-ploki! :-D

Minna

Anne kirjoitti...

Senkin... senkin... PÄIVÄNI PIRISTÄJÄT!!! <3 <3 Minä sain hymyni juuri teiltä. :)

Ja koska missään nimessä en halua, että kukaan blogin lukija joutuu paheksuttavaksi, ja muutenkin lukijoiden toiveita on kunnioitettava, lupaan, että seuraava aiheeni käsittelee jotain oikein oikein kuivaa... ;-P

Leila kirjoitti...

Hyvänen aika, jatka entiseen malliin. Jo ennätti joululomalla tulla ikävä Pinkkiä-Pekkaa!

Tiina-Liisa kirjoitti...

Pidä toi kirjoitustyyli. Pinkki pinseri piristään harmaan harmittaessa.

Anne kirjoitti...

Voi ihanaiset!

Pinkki-Pekka suuresti kiittää ja lupaa jatkaa maailman nuuskimista ihan yhtä pinkisti, kuin ennenkin :)

Jätetään mustat... tai vihreät murinat muille.

Anonyymi kirjoitti...

Ihana Pinkero-Pekka ja sen hassunhauska blogi :) Kylläpä piristi niin kylmää ja pimeetä perjantai iltaa näitä juttuja lukiessa. Ja alkoi tekemään mieli koiranvaateostoksille, kaipa se pinkki pukis meidänkin ukkeleita. Ei kai sitä voi Pekkaa pahempia olla ;) Rapsutuksia Pekalle ja jäämme kuulolle seuraavia bloggailuja odotellessa :)

-Ansku, seropi Mökö ja kääpiöt Pii ja Wibbe

Anne kirjoitti...

HUOM! Tästäkin ovat mun ekan kommentin yläpuolelta olleet kommentit "syöty", vaikka en itse ole niitä poistanut, eikä myöskään kommentoijat ole niitä poistaneet.

Blogissa kummittelee... :-O