Pieni kuono kutittaa jalkaani vasten. "Tulisin syliin!"
Silmät katsovat luottavaisina; "Tottakai sinä otat minut syliin! Eikös me olla aina tunnettu, enkös minä ole aina kuulunut tänne, Sinun luoksesi!!" (vaihtoehtoinen tulkinta: "Saiiiisinko kiitos jotain herkkua ku oon niin ihana??")
Lipaisu naamaan. Ja minä mietin... mietin sitä luuta, jota Pekka hetki sitten antaumuksella kalusi. Minäkin Sinua!
Lattialle tipahtaneen piirustuspaperin päällä on kuulemma "jotain märkää." Hieno poika! Ihan paperille osunut taas! Tolu-suihkepullo ja talouspaperirulla ovat saaneet uuden paikan olohuoneen lipaston päältä, ylväänä ne seisovat siinä rintarinnan, aivan kuin tietäisivät tärkeän tehtävänsä; aina valmiina!
Silityksestä pienen silmät menevät kiinni. Osaisimpa kertoa, kuvailla, tätä tunnetta paremmin! Mutta sanat loppuvat kesken ja huomaan kirjoittavani syvällisyyksiä mm. talouspaperirullan uudesta ihmeellisestä elämästä. Kyllä, on meillä jotain paljon ihmeellisempääkin!
Myöhemmin sitten lisää tästä pienestä pennusta. Meillä on aikaa, yhteistä matkaa, ihmettä taikaa. Ja talouspaperia.
Nyt annetaan pienen uinua koiranpennun unta.
Pekka on tullut kotiin <3
Kesähuivia pukkaa
9 vuotta sitten