Tuhinaa ja talouspaperia

Pieni kuono kutittaa jalkaani vasten. "Tulisin syliin!"
Silmät katsovat luottavaisina; "Tottakai sinä otat minut syliin! Eikös me olla aina tunnettu, enkös minä ole aina kuulunut tänne, Sinun luoksesi!!" (vaihtoehtoinen tulkinta: "Saiiiisinko kiitos jotain herkkua ku oon niin ihana??")

Lipaisu naamaan. Ja minä mietin... mietin sitä luuta, jota Pekka hetki sitten antaumuksella kalusi. Minäkin Sinua!

Lattialle tipahtaneen piirustuspaperin päällä on kuulemma "jotain märkää." Hieno poika! Ihan paperille osunut taas! Tolu-suihkepullo ja talouspaperirulla ovat saaneet uuden paikan olohuoneen lipaston päältä, ylväänä ne seisovat siinä rintarinnan, aivan kuin tietäisivät tärkeän tehtävänsä; aina valmiina! 

Silityksestä pienen silmät menevät kiinni. Osaisimpa kertoa, kuvailla, tätä tunnetta paremmin! Mutta sanat loppuvat kesken ja huomaan kirjoittavani syvällisyyksiä mm. talouspaperirullan uudesta ihmeellisestä elämästä. Kyllä, on meillä jotain paljon ihmeellisempääkin!

Myöhemmin sitten lisää tästä pienestä pennusta. Meillä on aikaa, yhteistä matkaa, ihmettä taikaa. Ja talouspaperia.

Nyt annetaan pienen uinua koiranpennun unta.

Pekka on tullut kotiin <3

Viimeiset vinkaisut..

..ennen Pekkaa!

Kaikkihan tietää, mikä on jokaisen koiranpennun VÄLT-TÄ-MÄT-TÖ-MIN tarvike. Sitä ilman ei yksinkertaisesti voi olla, se kuuluu koiratarvikkeisiin siinä, missä siili viilikuppiin.

Sehän on tietysti VINKUPOSSU tai toiselta nimeltään KUMISIKA! Ehdin jo melkein menettää toivoni etsiessäni sopivaa porsasta Pekalle, kaikki olivat nimittäin liian suuria. Ja kukapa itsensä kokoista sikaa purisi? Tai ainakaan kovin mieluusti raahaisi hampaissaan ympäriinsä...
Meinasin myöskin jo retkahtaa ostamaan tärkeysjärjestyksessä hyvällä kakkossijalla olevan kumikanan, kunnes viimein eräästä nettiputiikista löytyi kuin löytyikin 10cm mittainen vinkupossu, joka samantien hyppäsi ostoskoriin pinkin aktivointiufon (luit luultavasti ihan oikein) ja parin kaulapannan (mutkun ne oli metallinhohtoisia, oli ihan pakko..) kaveriksi!
Vielä jouduin jännittämään, ehtiikö sika ennen koiraa kotiin, mutta niin soitti tänään uljas postimies ovikelloa kahteenkin kertaan, ja niinhän siinä kävi, että sika saapui 2 päivää ennen Pekkaa:

                                  Vingu-Bossu

Pekkaa ei tokikaan tuo postimies, vaan lähden ihan itse junalla hakemaan pikkuista kotiin huomenna. Siis HUOMENNA! Ja perjantain kotimatkalle ostettu paikkalippu onkin osoitettu kahdelle, lemmikkivaunuun. <3

Nyt on kaikki valmiina, vinkupossua myöten: TERVETULOA PEKKA!

Muovikipotusta ja koirien oikeuksista kaloihin

Odotuksemme on palkittu, uijuijui! Nyt ei Pekka joudu näkemään nälkää reissussakaan, NE ovat nyt saapuneet! Miten niin "mitkä NE?", siis tietysti KISSANKUPIT, elikkäs Pekan the viralliset MATKAKUPIT (tarkempi selitys alimpana täällä)!

Ja onhan ne hienot, varsinaista luxus väriä... tarkoitan LAATUA ja muotoilu kohdillaan. Kyllä näillä kehtaa kyläillä koirakaverien luona ja koirakummitädin luona ja vaikka Ruotsin kuninkaan luona (eikös kaikilla kuninkaallisilla ole jotain kettukoiria?)! Eihän sitä koskaan tiedä, mihin me vielä Pekan kanssa joudutaan... siis päästään.

Eikä arvon matkakupeista oikeastaan päällepäin edes huomaa, että ne ovat suunniteltu alunperin kissoille. Koska kuka muka on antanut kissoille laillisen etuoikeuden kaikkeen, missä on on koristeena kala? Eihän linnuillakaan ole etuoikeutta kaikkeen, missä on mato!

Tai siis... öh...

Joka tapauksessa, koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat... no, tässä tapauksessa n. 100 sanaa (koittakaapa itse hehkuttaa palavammin ja monisanaisemmin suoraan sydämestänne kahta muovikippoa) joten olkaapas hyvät:

                     Jos jollekin jäi epäselväksi, lautaselta syödään, 
                          kupista juodaan ;)

Tossusängyistä ja keltapäisistä virtaheposista...

...niistä on Pekan huone tehty!

Pekan omanurkka valmistui tänään olohuoneen nurkkaan. Kuvassa oleva luumatto tosin toistaiseksi korvataan muovilattiamatto-palasella niin pitkään, että siisteys on paremmin hallussa. Mutta ihan fiilistelyn vuoksi luumatto saa vielä hetkisen olla siinä (heiii, voi sitä ihminen fiilistellä kummallisempiakin, kuin luumattoa! Niinku esim... no vaikka... no ei sillä väliä, joka tapauksessa matto on hieno!).

Ihanainen kasvattaja saa kyllä extrabonuspisteet pitkästä pinnasta, kun jaksaa vastailla mitä haasteellisimpiin kysymyksiin. Tämän päivän SUURI huoli ja pohdinnanaihe oli nimittäin ruokakuppien paikka; keittiöön, vai pentunurkkaukseen? Ja todellakin Johanna ystävällisesti osallistui viisain sanoin ja ammattilaisen tyyneydellä tämän(kin) suuren ongelman ratkomiseen ja ruokailu tapahtuu omassa nurkassa ainakin alkuun.

Lupaan ja vannon, etten koskaan tulee kysymään, minkä väristä pantaa käyttäisimme torstaisin, jos keskiviikkona on ollut vaaleanpunainen pörröpanta ja tiistaina kultainen timanttipanta...

Apua, tosiaan... niin mitä?!?

:-D

Aina Valpas aatelinen: Jouko-Pekka

Olen niin monta kertaa ollut siinä tilanteessa itse, että vannotan milloin ketäkin olemaan kertomatta eteenpäin möläytyksistäni, väärinymmärryksistäni tai omenattomasta omenapiirakastani (ne oikeesti katosi siellä uunissa!)...

Mutta ei, nyt minä en ole möläytellyt, enkä edes leiponut (se kiinalainen "onks täs jonku jalkoja??" -salaattihan ei ollut minun tekemäni), vaan tällä kertaa minä sain kuulla vannotusta, etten kertoisi, kun Joku vähän pikkuisen ymmärsi väärin. Enkä tietenkään kerro mitään... ääneen, mutta koska tämä liittyy sekä Pekkaan, että blogiin, saatan kirjoittaa asiasta muutaman lauseen! :-P

Olipa kerran siis Joku, joka tuli Pekan blogia lukemaan. Joku huomasi myös sivun reunassa olevan linkin Pekan kasvattajan sivuille ja hämmentyi; "Pikkuvirran Aina Valpas jouko-Pekan syntymäkoti <3"
Olipa siinä sitten pähkäillyt, että Pekka-nimen vielä ymmärtää, mutta koiran kokonimi, Jouko-Pekka, on jo pikkuisen erikoinen koiralle. Onkohan lie kasvattajan idea, vaiko (tätä tietysti enemmän epäillyt) Anne ihan itse suuressa neroudessaan ja koira innostuksessaan kaksoisnimen koiralleen keksinyt, että se kuulostaisi...eh...hienommalta, kuin pelkkä Pekka? Kuvitellut minut huutelemassa koirapuistossa vaaleanpunapaitaista Jouko-Pekkaa Mustien ja Nipsujen joukosta. Ennenkuin ehti laajemmin levittää tätä upeaa aatelisnimeä muidenkin tietoisuuteen, oli vielä kerran lukenut tekstin; "Pikkuvirran Aina Valpas jouKko - Pekan syntymäkoti <3"

Eli ei, ei tule minulle Jouko-Pekkaa, Pekka riittää. Mutta ei tietenkään mikään pelkkä Pekka, vaan ylväs ja hieno pinkki Pekka. :)

Katkottuja sormia pakkasessa

Tuli sitten tämäkin päivä nähtyä; meidän pakastimen yksi hyllykkö on täytetty kananmaksalla, mahapullilla ja kanansydämillä. Eikä mene aikaakaan, kun ne saavat kaverikseen vielä samaisen (tai luultavasti eri) kotkottajan siivetkin!

Ei, minä en ole aloittanut uutta suosittua alkuasukas-diettiä (näillä eväillä saattaisi olla jopa tehokaskin dietti!), vaan todellakin väittävät näitä koiruuksien herkuiksi.
Yksi jos toinenkin ystäväiseni on kertonut haluavansa olla kärpäsenä katossa, kun Anne pilkkoo näitä raakoja ja sulaneita herkkuja Pekalle salaatiksi... Ininä ja uikutus mahdollisesti saattaa kuulua ulos asti, nimittäin Annen ininä ja uikutus, veikkasi joku. Luultavasti pidemmällekin, veikkasi toinen. Kiitoksena näistä rohkaisevista sanoista, minä LUPAAN laittaa teillekin samoista aineksista sapuskaa seuraavalla vierailulla. *pus pus*

Muutoin Pekan perusruoaksi tulee Hillsin penturuokanappulat, joiden sekaan laitetaan sitten milloin mitäkin. Kasvattaja suosii monipuolista ruokaa, ja mehän jatkamme samalla linjalla, vaikka saatankin tarvita hetkittäin henkistä tukea kaikenmaailman raakojen elimien kanssa kokkaamiseen. "Kun se maksapallero katsoi mua niiiiin sydäntä särkevästi.. ÄLÄ RIKO MINUA, ÄLÄ!!!"

Pekan Perusherkku (ohje Aina Valppaan kasvattaja Johannalta):
-Hillsin nappuloita
-Piimää
-Raakaa jauhelihaa
-Kananmunankuorijauhetta

Turvotetaan nappulat piimässä, sekoitetaan joukkoon raaka jauheliha ja kuorijauhe. Tarjoillaan huoneenlämpöisenä (kauniista kupista, vaaleanpunaisen ruokailualustan päällä). VALMIS! Okei, saatoin lisätä ohjeeseen itse tuon suluissa olevan lauseen, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa ravinnon koostumukseen merkittävästi.

Bon... eiku PEK'apetit!

Ainiin, ne otsikon sormet! Ei huolta, vaikka Pekka kuinka tykkäisi kokeilla ihmissormiin naskaleitaan, ihan niin pikälle en minäkään rakkaudessani mene, että ruokkisin pikkukullan mahdollista sormihimoa mafiatyyliin pakastetuin irtosormin. Kyse on siis kanansydämistä, jotka todellakin toivat mieleeni ensimmäisenä katkotut ihmissormet. Njam..

Matkustan ympäri maailmaa..

..laukussa kissankuppi ja leluja vaan..!

Miten saatoinkaan UNOHTAA edellisestä matkatavaralistasta MATKALELUT! Matkalelut ovat täytyy olla mukana reissussa, sillä kaikista kyläpaikoista ei välttämättä karvakuonoja löydy, eikä siis välttämättä karvakuonoille luvallista aktiviteettiakaan. Lisäksi omatkin lelut ovat varmasti kyläpaikassa kiinnostavampia, kun ne ovat eri, kun kotona olevat.

Saanko esitellä pikkuiset ystävämme: Kumikala, pehmovalas, vinkuluu, babykongi ja tapporengas (ei, ei se ole vaarallinen, mutta kuminystyröiden takia se muistuttaa etäisesti, hyvin etäisesti, jotain kidutusvälinettä. Oikeasti nuo nystyrät kuulemma hierovat koiranpennun ikeniä)

Ai miten niin; "ovatko ne kaikki pinkkejä??" TOTTAKAI ne ovat kaikki pinkkejä, vai näetkö jossain sinistä?? Mielenrauhaksenne kerron kuitenkin, että kotona löytyy kyllä hauvaleluja laatikollinen kaikissa maailman väreissä, ihan oranssista alkaen! :)