Vaikkeivat nämä ihan biologisia sisaruksia olekaan, niin jotain samaa näissä kyllä on:
"AAAAAA! SYÖN SINUT SUIHINI!"
Lepo vaan totisimmillekin torvensoittajille, ei ne syöneet kameralla kiusaavaa Annea, eivätkä edes tehneet tieteellistä testiä, selviääkö kamera ehjänä koiran suoliston läpi. Ja vaikka mieleni tekisi hirveästi kertoa teille kuvissa tapahtuvista oopperalaulu harjoituksista, tai joka iltaisesta Kalevala henkisestä runonlausunta tuokiosta, rehellinen kuiva totuus on kuitenkin se, että ne tekevät jotain niinkin ihmeellistä, kuin HAUUUUUKOTTELEVAT.
Mitäs muuta samassa taloudessa asuvat koiruudet tekevät, kuin haukottelevat? No tietysti jotain sellaista, mikä alkaa jossain vaiheessa haukotuttamaan. Ja ei, nyt ei ole tulossa mitään K-18 -kuvia, eli herkimmätkin voivat avata silmänsä ;) Nyt nimittäin LEIKITÄÄÄÄÄN!
Matsi päättyi upeaan selätykseen. Ja ei hätää, Pekkakin selvisi hengissä ;) (Ja hyi hyi, KUKA on jättänyt kahvikuppinsa keskelle lattiaa?!?)
Ja välillä lepohetkiä:
Rakkaat raadot <3 <3
6 kommenttia:
Ihanaa, kaksi pinkkiä koiraa!!
Mietin yksi päivä mitä teille kuuluu...ja ruusuistahan kuuluu siis.
T.Paupa
Ihania! <3
Live tunnelmia täältä paikanpäälläkin voin todeta, että kyllä on "Ruusu-Rusina-Prinsessa-Äidin-Kulta-Mussukka-Mussunmussunmussunmuu" (tämä litania Annen äänellä...) todellakin löytänyt tiensä Omaan Kotiin. Hienosti räkytti veikan kanssa jo ovella vieraita ja sitten kiireesti äitin syliin saamaan suukkoja ja lisää mussutusta.
Ihana lellivauva <3
Parrakas isosisko se kyllä varmasti herättää kunnioittavia huokaisuja koirapuistokavereissa! Siellä tyypit pötköttelee sen näköisinä kuin olis aina tehnyt niin yhdessä :)
Anne ei tainnut kuulla, että Ruusun yksi lempinimi on niinkin "hieno ja hehkeä" kuin RUPELUS :D
Haikeus täällä on muuttunut ( univelaksi :p ) kiitollisuudeksi. Kiitollisuudeksi, että Ruusu oli meidän koira melkein 7 vuotta, kiitollisuudeksi, että Annen ja perheen kaltaisia ihmisiä on ja kiitollisuudeksi, että omasta suuresta haikeudesta huolimatta sitä joskus onnistuu tekemään ratkaisuja nimenomaan KOIRAN parhaaksi, eikä aina omanapalähtöisesti ( tyyliin "mut kun meillä tulee sitä ikävä" ).
Ruusuhan KUULUU tuonne Pekan siskoksi ja Annen mussukaksi. Ja tässä eräänä päivänä jo mietittiinkin, että olikos se Ruusu asunut Annella jo 2 vai 3 vuotta :D - hmmm... päiviä oli kulunut silloin vasta kokonaista kolme... :D
Kiitos tassunjäljistä ja mukana elosta!
Prinsessa Rupelus! X-D
Itseasiassa Ruusu on saanut toisenkin sangen hehkeän ja naisellisen lempinimen: Rosvo Rudolf!
Tämä kaunis nimi tuli siitä, kun Ruusulla on tapana söpösesti ja varsin viattomasti sipsuttaa Pekan omalle paikalle ja kiikuttaa kaikki Pekan puruluut ja muut herkut omaan petiinsä, tai vaihtoehtoisesti minun tyynylleni.
Ruusulla on siis samat herkut kyllä itselläänkin. :)
Kiitollisuutta minäkin tunnen. Olen hyvin hyvin kiitollinen, että tuo pieni on nyt tuossa, vieressäni, puskemassa kättäni pikkuisella päällään, kuin sanoen, että "lopeta jo se naputtaminen ja rapsuta mua. Mahasta, kiitos!" <3
Lähetä kommentti