perjantai 6. elokuuta 2010

Kauhea kesäpäivä

Koirien varsin seesteinen kesä sai vähemmän seesteisen päätöksen. Koko kauhu alkoi niinkin viattomasta asiasta, kuin koiran oksennuksesta. Enpä osannut yöllisestä oksusta enkä vielä toisestakaan huolestua, kunnes aamuyöllä heräsin Pekan itkuun. Koira uikutti surkeasti ja kyhjötti nurkassa korvat lurpallaan. Seuraavaksi huomasin kuonon turvonneen ja ihoon nousevan patteja.

Soitto eläinlääkärille ja ohjeeksi sain antaa koiralle kyytabletista puolet. Tabletti vähensi selvästi kutinaa, mutta kun turvotus koko ruumiissa vain paheni, ja hengityskin alkoi vinkumaan, lähdettiin kiireesti viemään Pekkaa ammattilaisten syyniin.

Vakava allergiareaktio. Syy tuntematon.

Pekka sai kortisoni(?)piikin ja joutui tarkkailuun. Myös korvat turposivat paksuiksi ja niiden sisäpintaan tuli rakkuloita. Alkoi pitkä ja pelottava päivä.

Viimein patit alkoivat laskemaan, turvotus helpotti, väsynyt koira pääsi kotiin. Lyhyillä ulkoiluilla Pekka hoippui samaan tyyliin, kuin kantakapakassaan loistoidean eräänä lauantai-iltana saanut Reiska, joka päätti siltä istumalta aloittaa uuden harrastuksen; lenkkeilyn...

 Patti-Pekka (ei enää pahimmillaan)

Tänään Pekka alkaa jo olla omaitsensä. Kauhun hetkistä muistuttavat vielä normia väsyneempi koira, ja korvat, jotka ovat edelleen lurpallaan.

 Isosisko väsyneen pikkuveljen seurana

Kääpiölurppakorva, kaikki hyvin <3

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Kuvahaaste (HUOM! sisältää PUSUKUVAN!)

Saimme iki-ihanalta "sukulais" koira Oodilta kuvahaasteen. Kiitos ja *puss*!
Meille haastetta lisäsi vielä se, ettei tällä koneella ole kuin muutama kuva, joista sitten valitsin sen neljännen. Ja varsinainen pusutuskuva tulikin:

Suuuudellaaaaaan..!

Kuvan selitykseksi riittänee se, että Pekka antaa pusun :)

lauantai 3. heinäkuuta 2010

"Puen sit ITSE!"

Niin tuumasi Pekka, kun emäntä ei kesällä ole viitsinyt pukea sille mitään kaulapantaa enempää. Ja täysin omatoimisesti puki minun paitani päälleen.

 "Onhan tää vähän iso, mutta ei nyt ollut parempaakaan tarjolla."

Että turha väittää, etteivät koirat tarvitse tai halua vaatteita! Tai jos joku on vielä sitä mieltä, niin kertokoon asian Pekalle :-P

Pekka on siis palautet... siis palannut lyhennetyltä lomaltaan* äidin mussuksi, isosiskon iloksi ja kavereiden kauhuk... kaveriksi, ja pissailee ympäri kyliä (kirjaimellisesti) ja vetää hihnassa kuin jäykkäkouristusrokotteen väärään kohtaan saanut aasi.
Toisinsanoen: kaikki hyvin ja jatketaan! :)

*palaamme ehkä myöhemmin aiheeseen "lyhennetty loma", mikäli varmistuu, että Pekka sai aikaiseksi omalla lomallaan muutakin kiellettyä, kuin jyrsittyjä rumpukapuloita, leivänryöstöjä ja kissan kiusaamista.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Pieni muotinäytös

Uusi haukkumallimme Ruusu esittelee pikkukoirien KAUNEIMMAT KESÄVALJAAT 2010 top 3:

Ensimmäisenä haaleanvaaleanpunaiset, kevyesti ruutukuvioidut monitoimivaljaat. Hempeiden monitoimivaljaiden monitoimisuutta en vain ihan ole ymmärtänyt, mutta ehkä näillä voi talvella vetää perässään vaikka... öh... no vaikka hamsteria margariinirasiassa. HUOM! Siis tyhjässä rasiassa, ja hamsterille tietysti kaulaliina ja huopatossut!

Monitoimivaljaat kesäiselle aamulenkille!

Seuraavaksi jokaisen city-piskin ehdottomiin vakiovarusteisiin kuuluvat timanttivaljaat. Näiden hienosteluvaljaiden "jalokivet" sopivat täydellisesti säihkymään tummaan turkkiin, hehkumaan auringon kanssa kilpaa. Niin niin, nämä ovat suorastaan elintärkeät:


Timanttivaljaat aurinkoiselle päiväkävelylle.

Jotain historiallistakin pitää tietysti kesävaljaiden TOP 3:sta löytyä! Tällä kertaa historiallisesti erittäin merkittävän osan esittää Pekka-veljeltä perityt Enkelinsiipi-valjaat. Näillä pikku-Pekka sai aikanaan kovasti huomiota, suuntaan jos toiseenkin ;) Ruusu jatkaa ylpeänä siipien käyttöä:

Siipivaljaat iltalennol... ei kun lenkille!


sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Olipa kerran Ruusu. Ja jossain muualla Pekka.

Pekka on poissa. Ja vaikka se söikin upouudet ihanat pinkit kävelykenkäni, niin sitä ei lähetetty samaan suuntaan, kuin Laika-koira vuonna 1957, eikä sitä lahjoitettu kaakkois-kiinalaisen ravintolan ruokalistallekaan. Pekka pääsi kesälomalle kummitätinsä luokse (siis EI niiden kenkien takia, vaan lähinnä seuraa kaipaavan Tinka-koiran takia) paikkaan, jossa eivät katuvalot loista, ja illalla kävellessä suurinta mekastusta pitävät hyttyset.

Vaan mitäpä sitä kesällä katuvaloilla, hyttyset näkevät kyllä iskeä kärsänsä ilman valojakin paisteihinsa. Joten ei mitään hätää, hyttysillä on kaikki hyvin. Ja Pekallakin on kaikki hyvin, se pärjää kummitätinsä komennossa mainiosti pari viikkoa. Tinka-täti jaksaa tohottaa kummilapsosensa kanssa aamusta iltaan ja varmaan tarvittaessa yölläkin... Ainoastaan yhdellä Annella on ikävä hauva-vauvaansa, snif, se toinen kenkäkin on vielä puolittain jyrsimättä. Pekka oli kyllä korvannut fiksusti kengän nakertamisen lomapaikassaan syömällä legoukkoa ja yhden hammasharjan. (Ja TOTTAKAI Pekalle on lähetetty lomapaketti, joka sisälsi vaihtopantoja, herkkuja, lisää tuttua ruokaa, turkinhoitoaineen, oman pinkin perhosflexin ja timanttivaljaat. Niin niin, hyvänen aika, kuka nyt samalla pannalla useampaa päivää olisi! ;) )

Pekan lomailun aikana olenkin saanut keskittyä ja tutustua vielä entistä paremmin Ruusuun. Ja seurailla sen eloa ja oloa. Viime huhtikuussahan ikänsä maalla asunut Ruusunen päätti (keski-iän kriisissä?) repäistä, ja muuttaa kaupunkiin, tänne meille, keskelle keskustaa.

Muistan hyvin Ruusun ensimmäisen illan meillä. Junamatkan jälkeen käväistiin kotona, puin koirille sadetakit päälle ja Ruusu pääsi ensimmäistä kertaa kävelemään kaupunkiin. Se oli jo melkein yötä, ja satoi viimeisen kerran tälle keväälle räntää. Ruusu tepsutti varsin luottavaisena Pekan vierellä, välillä vilkaisten minua. Perjantai-iltana liikennettä oli siihenkin aikaan illasta ihan kiitettävästi ja jouduimme pysähtymään johonkin kadunkulmaan hetkeksi ennen tien ylitystä. En milloinkaan unohda Ruusun ilmettä, sen silmiä, kun se katsoi räntäsateessa kaupunginvaloja; "Tässä se nyt on, SUURI MAAILMA!"

Ehkäpä siinä hetkessä tuo pieni koira löysi sen sisäisen city-piskinsä. Koska sitä se todellakin on!

Ruusu on arvonsa tunteva Nainen, ja hyvin tarkka siitä, mitä suuhunsa laittaa, ja kenet viereensä päästää. Lähinnä tuo viereen päästäminen koskee muita koiria, Ruusu hyväksyy toki Pekan, mutta muut koirat, varsinkin lapinkoirat ja pienet valkoiset, saavat mieluummin pysyä kauempana. Kaikki rapsuttavat ihmiset ovat tietenkin aina tervetulleita, vaikka meille asumaan!

Ruusu tepsuttaa ulkona pää pystyssä, ylväästi, niinkuin  hienolle neidille sopii. Pelottavia koiria nähdessä Ruusu osaa jo tulla jalanvierelle; "tulisin syliin, kiitos!" Ihmisten huomio kadullakin on ihanaa! Siis silloin kun se neidille sopii, joskus ohitetaan huomiotta kaikki ihastelijatkin. Ja ne julkeat örvelöt, jotka huutelevat "mihin tuossa laitetaan patterit?", ja luulevat vielä olevansa ensimmäisiä asiasta kysyjiä, saavat neidiltä osakseen mulkaisun, joka kehoittaa selvästi tunkemaan itse patterinsa sinne, missä ruusut eivät kuki.

Ruusu matkustaa vaivatta junassa ja autossa, mieluiten tietysti sylissä napittaen ikkunasta ulos.

Ja venyyyytys.

Mutta mistä tunnistaa aitoakin aidomman city-piskin? Nirsoudesta tietenkin, ja sen tämä koira kyllä osaa, jopa pikkuveli Pekkaakin paremmin! Lukuisat koirannappulat, purkkiruoat ja lihat ovat testattu, ja on hyvin tarkkaa, mitä sieltä omasta prinsessakupista milloinkin löytyy. Herkuista herkuinta ovat jauheliha ja pienenpienet koirannappulat. Viimeksi eilen pilkoin yksi kerrallaan appelsiini-ankka ja peura-peruna -koirannappuloita neidille sopivaan kokoon. Jokainen nappula napsahti neljään osaan. Älköön kukaan väittäkö, että rakastaisin tuota koiraa yhtään vähempää, kuin Pekka-veljeään! :-D (Ja ne pilkotut nappulat maistuivat hyvin kalkkunajauhelihan kanssa, eli työ ei ollut turhaa!)

 
"Tarjoilija, ottaisin alkupalaksi kuivattua kanafilettä, kiitos!"

 Kuulostaako hemmotellulta? Ei pelkästään kuulosta, huomautti joku, vaan myös on sitä. Saa ollakin! Ihan niinkuin kaikki muutkin prinsessat saduissaan, myös Ruusunen saa elää elämänsä onnellisena loppuun asti.

Korvat ylös

Korvat alas

Korvat ylös alas!
 
Ja tämä tarina ei ole vielä toivottavasti lähelläkään sitä loppua =)

maanantai 31. toukokuuta 2010

Päivän haaste

Joskus sitä kaipaa elämäänsä suuria haasteita. Ja joskus ei. Joka tapauksessa langetin itse itselleni niinkin suuren ja vaikean haasteen, kuin yrittää ottaa koirista kuva, jossa molemmat katsovat kameraan, ja vieläpä silmät auki!

Ja näin siinä kävi:

Ensimmäinen RÄPS!

Toinen RÄPS!

Kolmas kerta toden sanoo! =)

lauantai 29. toukokuuta 2010

Tyttöjen juttuja. Ja vähän poikienkin ;)

"Väittävät mua mamin lellivauvaksi. Miksihän??"
 
Aikanaan Pekan kotiutumista vasta odottaessa, ihastelin jonkun nettiputiikin valikoimista koiran monitoimiharjaa, enkä tietenkään vähiten siksi, että se oli täydellisen pinkki. Pikkuinen kääpiöpinseri ei moista välinettä kuitenkaan tarvitsisi. Jollekin ilmoitin, että heti kun jostain löytyy tulevalle koiralleni kaveriksi pitkäkarvainen pinseri, hankin sille sitten tuon pinkin ihmelaitteen.

Enpä tiennyt silloin, että se "karvapinseri" oli jo olemassa, enkä todellakaan tiennyt, että juuri sitä karvapinseriä varten saan todellakin hankkia tuon eh-dot-to-mas-ti vält-tä-mät-tö-mim-män tarvikkeen. Ja niinkuin aikanaan Pekalle odotettiin malttamattomana saapuvaksi pinkkejä matkakuppeja, yhtä malttamattomana Ruusulle odotettiin pinkkiä monitoimi harjaa.

Ja nyt... SE ON TÄÄLLÄ. Itseasiassa moni emännän tunteva voi kuvien hiustenväristä päätellä tuon ihmelaitteen olleen jo pidempäänkin täällä, koska kuvat eivät ole ihan tuoreita. Tunnustetaan, että harja tilattiin heti Ruusun ensimmäisenä yönä täällä meillä. Mutta nyt tuo harjoista kaunein ja ihmeellisin saa myös ansaitsemansa maininnan täällä blogissa.

Niinkuin hienot neidit yleensäkin, Ruusukin rakastaa harjaamista ja puunaamista. Turkki, sekä eläinlääkärin ohjeiden mukaan myös prinsessan silmät, korvat ja hampaat täytyy hoitaa päivittäin.

Päivän harjaushetki prinsessalla.. 

..ja partakarvat kammataan harjasta irtoavalla pikkukammalla.
 
SALLITTU myös POJILLE:
 
Ja tottakai Pekkakin saa puunaamisesta osansa, sen varmistaa harjan toinen, lyhyelle turkille sopiva puoli!
 
On aika käydä kauneusunille.

Kaunis Ruususeni <3

Ja ennenkuin joku ehtii älähtää, että eikös se Pekka enää syliin pääse ollenkaan,  niin kyllä meillä ollaan varsin tasapuolisesti näinkin päin:

<3 <3

Iiiiihan yhtä pilalle hemmoteltu tapaus =)