lauantai 31. lokakuuta 2009

Valoa kansalle, joka Ristiinassa vaeltaa

Ja koska ihan oikeesti Ristiina on tosi pimee paikka (vaikka siellä asuukin maailman valoisimmat ja rakkaimmat ihmiset + Pekan karvainen kummitäti), ja koska tulemme Pekan kanssa vaeltamaan siellä joka kuukausi jonkun päivän, aivan eh-do-ton hankinta oli kelatalutin VALOLLA! Kyllä, taluttimessa on todellakin napilla toimiva lamppu. Paikalliset kuulemma saattavat nauraa valoflexin kanssa kulkevan ojaan, mutta ainakin sinne ojaan hypätään varsin valoisissa tunnelmissa. Ja voimme ojan pohjalta vilkuttaa valolla hätämerkkiä... Tehkääpäs perässä tavis flexeillänne!!! Okei, väri ei ole mikään kaikkein hehkein, tumma liila (ja kuka kurja keksi laittaa siihen keskelle VIHREÄN pallon??), mutta onneksi tätä käytetäänkin vain pimeällä, päivisin on sitten söpösemmät taluttimet.


Ja esitellään nyt samantien muitakin matkustelua varten hankittuja eh-dot-to-muuk-si-a:

- Kantolaukku, väriltään hotpinkki :D , tätä tuskin tarvitsee selitellä. Ja jos ja kun Pekkaa ei isompana enää laukussa matkustelu kiinnosta, niin siinä kulkee ainakin mussukan tavarat helposti.


- Matkapeitto, "puruluu"-lelulla varustettuna. Siis voiko pikkukulta muka matkustaa ilman tuttua ja turvallista pörröpeittoa?? Ei voi ei. Peitto on myös juuri optimaalisen kokoinen Pekan kantolaukkuun pehmusteeksi ja peitossa kiinni olevassa luulelussa on aktiviteettia niihin hetkiin, kun pitää olla paikallaan.


- Matkahihna(t). Ohut, lyhyt ja kevyt talutushihna junailuun. Onhan se nyt helpompi, kun ei tarvitse hihnan kanssa sen kummemmin säätää junassa. Kuvassa niitä on kaksi, koska toinen on pentu-Pekalle ja toinen isolle Pekalle, tie-ten-kin isompana matkahihnankin täytyy olla isompi... (okei, hihnoja on kertynyt jotain sata ja se on pikkusen helpompi ymmärtää, kun edes osalle on joku selitys käyttötarkoituksestaan... eh...)


- Matkakupit. Pitäähän Pekan reissussakin ruokailla! Ja nyt herkimmät laittavat silmänsä kiinni; kyllä, ne ovat tarkoitettu alunperin KISSALLE, niissä on kala-koristekin. Mutta koska väritys ja koko oli juuri sitä, mitä etsinkin, pitkän harkinnan jälkeen päädyin tilaamaan Pekalle kissankupit. LUPAAN, että jos Pekka alkaa jossain vaiheessa osoittamaan merkkejä siitä, että luulee olevansa kissa (esim. naukumaan tai saalistamaan ikkunalla kärpäsiä), niin vaihdan matkakupit oitis koiramalliin tai naamioin kalat kesäkurpitsoiksi!


(Kupit ovat vielä matkalla, laitan kuvat kunhan saapuvat. Niin, tiedetään, tuskin maltatte odottaa..!)

3 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Minä tein pentukansioita, ja valitsin urospennuille violetit ja narttupennuille pinkit kansiot. Ja sitten minä hetken mietin, ja valitsin Pekalle - arvaa? - no tietysti pinkin kansion. Sen verran miehisyyttä piti pistää matkaan, että sivut ovat vaaleansiniset, koska vaaleanpunainen paperi loppui. :D

Pekka odottaa kovasti lelliteltäväksi pääsemistä ja kasvattaja on tyytyväinen, sillä huolimatta kaikesta pinkistä, tiedän, että siellä sisällä ( Annen ) piilee rautainen suurperheen äiti, joka pystyy pitämään yhden pikku-Pekankin kurissa ja nuhteessa.

*pusuja*

Anne kirjoitti...

Oi Johanna ihana, vaaleansiniset sivut sopivat enemmän kuin hyvin Pekan kansioon, onhan matkapeittokin vaaleansininen, hih! :D

Ja kyllä, tarkoitus olisi saada Pekasta kunnon koirakansalainen, vaaleanpunaisessa takissa kulkevan koiran on ehdottomasti osattava käyttäytyä KOIRAMAISEN ar-vok-kaas-ti.

Kiitos kun olet mukana matkassamme!!! <3

Anonyymi kirjoitti...

Voisiko kantolaukku olla yhtään enempää kantajansa nköinen? Hieno! =) t:ina