Mä osaan sen tempun! Bravuurini on taikoa myös siitä toisesta karvainen.
Katsokaa:
Yksi uninen koira.
HOKKUSPOKKUSHUISKISMUISKIS...TOINENKOIRATÄHÄNLUIKKIS!
Kaksi unista koiraa! ("Huomenta vaan sullekin, me jatkettas vielä unia" -ilmeellä!)
Noin helppoa se on, kun sen osaa. No, vaatii se vähän muutakin kuin taikaloitsun, niinkuin esim. 4,5 tuntia junassa istumista yhteen suuntaan ja seuraavana päivänä saman verran toiseenkin suuntaan, + VR:n tarjoama ylimääräinen reipas bonustunti. Lisäksi tarvitaan haikeita kyyneliä ja onnen kyyneliä sekaisin, ja ehdottomasti luottava katse; näin sen piti mennäkin!
Ja sitten niitä oli kaksi koiraa.
Joskus on kuunneltava sydämensä ääntä, ja jos kahden, tai kolmen tai useammankin ihmisen sydämistä kuuluu sama ääni, on kyseessä joko samanlaiset rytmihäiriöt, tai samanlainen tahto tehdä Oikeita ratkaisuja. Tässä tapauksessa uskon tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon.
Pekka ei saanut pikkuveljeä, eikä pikkusiskoakaan. Pekka sai pysyväksi kämppäkaverikseen "isosiskon", jonka kanssa ehti aikanaan asua samassa kodissa elämänsä ensimmäiset 8 viikkoa. Karvaisemman ja kooltaan pienemmän, mutta ehdottomasti arvonsa tuntevan neitosen, jonka pikkuisen murahtaessa villiintynyt Pekkakin nöyrtyy; "Jep systeri, niinhän se olikin, otetaas iisimmin!"
Niin rakas kuin Ruusu vanhassa kodissa olikaan, alkoivat neidille samassa kodissa asuvat useammat isommat koirat olemaan aika haastavia. Ja koska toisaalla taas Pekka kaipasi kaveria, ja mielellään aikuista kaveria, loksahtivat muutaman mutkan jälkeen palaset kohdilleen; Ruusu muuttaa Pekan kanssa yhteiseen kimppakämppään.
Neiti Ruusunen on 7-vuotias, pirteä ja täräkkä leikattu tyttönen. Jotkut väittävät, että siinä olisi kääpiöpinseriä ja toyvillakoiraa, mutta kyllä Ruusu on minun mielestäni täysin puhdas "karvapinseri."
Ruusu lähti mukaamme luottavaisena. Junassa Ruusu hyppäsi heti syliini, kun Pekka kävi tottuneesti junan lattialle nukkumaan. Ruusu katseli minua ja lipaisi välillä naamaani. Koko matkan neiti oli rauhallisesti sylissäni, tämä pikkuneiti on aito ja oikea sylikoira!
Asemalta kotiin kävellessä neiti sipsutti Pekka-veljen vierellä, kuin olisi aina kävellyt siinä. Ja kuin pisteenä i:n päällä, tai oikeastaan kahtena pisteenä ö:n päällä, kun oman rapunoven edessä Pekka kävi tapansa mukaan istumaan minun kaivaessa avainta taskustani, Ruusu istahti aivan samaan aikaan Pekan viereen, kuin tietäen, että nyt ollaan perillä, kotona: "Avaa nyt se ovi äiskä, niin päästään syömään ja sitten iltalenkille!"
Ekana iltana satoi rankasti ja testattiin sadetakkia; sopivahan se oli! Häntä heiluu :)
Citypiskit illalla (tai kiitos VR:n, yöllä) kaupunpungin valoissa ja ihanissa tuoksuissa...
Äiskän kulta <3
Ruusulla on erityinen taito, sama ihmeellinen taito, kuin Pekallakin; Suurimman ja pehmeimmän sohvan valtaamisen lisäksi Ruusu osaa tahtoessaan valloittaa ihmisten sydämet vajaassa puolessa sekunnissa!
Prinsessa Ruusunen
Ruusu ei tullut meille Pekan lisäksi, Ruusu tuli meille Pekan rinnalle, samanarvoiseksi koiruudeksi. Yhtä Tärkeäksi, yhtä Rakkaaksi. Niin ja... tietysti yhtä Pinkiksi. ;)
TERVETULOA RUUSU, TERVETULOA KOTIIN! <3
13 kommenttia:
Ihana! Sopii kyllä Pekan isosiskoksi enemmän kuin hyvin! Luonteeltaan taitaa sitten muistuttaa uutta mamiaan ;)
Onnea!
-Hanna-
<3 Ruusu on ihan paras <3 Ja varmasti prinsessan paikan täyttää... tarvittaessa täti-hirmu-isosiskonkin paikan pikkutassuillaan.
Pusuja molemmille sydämenvaltaajille!!
Ruusunen on niiiiiiiin ihana, tykkään! <3 Ja pinkki takkikin sopii tosi hienosti! Pekan kanssa suloinen parivaljakko :) Onnea Ruusulle uuteen kotiin!
Oi olipas ihana uutinen ja hieno ratkaisu tilanteeseen, vaikka varmasti vaikea paikka Johannan perheelle luopua rakkaasta Ruususesta. Onnea Ruusulle uudessa kodissa ja rapsuja molemmille Pinkeille <3
ONNEA! Kyllä saa prinsessa ruusunen takuulla prinsessan kohtelunkin <3 Ainakin puhelimessa joku vouhotti jo kovasti pinkistä harjasta ja kammasta ja mitäs ihmettä niitä muita tuli tilattua :-D
Ihania olette koko joukko!
Täytyy kyllä tunnustaa, että itsekkäistä syistä täällä on itketty haikeutta... mutta tiedetään, että Ruusu kukoistaa tuolla Annen hoivissa ja Pekan "isosiskona", ja sille näin on parempi ja stressittömämpi. Ja me tavataan kyllä aina kun tahdotaan <3
Nyt on kaikilla hyvä, ja iloinen mieli.
Onpas elämä hassua. Papun äitikö se siellä velipuoli-Pekan isosiskona?!
Onnea vaan Ruusulle uudessa kodissa. Ja uudelle kodille Ruususta.
t. Papu ja Barmi ja kotoväki
ONNEA suloisesta karvapinseristä! Kyllä ihanaan kotiin pääsi. <3
Nyt sä Anne sait sitten syyn tilata sen vaaleanpunaisen monitoimiharjan! Kyllä vain, kuului tänne asti, että tilattu jo on! ;)
*pus*
Onnittelut uudesta perheenjäsenestä. Pekka saa hyvää opetusta isolta-siskolta, laumassa on aina mukavampaa ja turvallisempaa.
ONNEA tätäkin kautta! <3 Ihan parhaaseen paikkaan pääsi koiranen! :)
minna
Niin, täytyy sanoa vielä, että en olisi ikinä harkinnutkaan Ruusun antamista Annelle, JOS en olisi tiennyt sen olevan Maailman Paras Paikka niin Pekalle kuin Ruusullekin.
Jotenkin välittyy noista ( ja muista, joita olen tämän lyhyen ajan jälkeen jo nähnyt ) kuvista, että aivan kuin Ruusu olisi ollut "aina" Annen ja perheen luona.
Snif, mutta silti niin <3 <3 <3
KIITOS IHANAT!!! <3
Olen niin kiitollinen siitä, että sain Maailman Parhaimman Syyn tilata se vaaleanpunainen monitoimiharja ;)
Ja lupaan, etten ikinä hanki värttinää, niille kun prinsessa Ruususet ovat muistaakseni yleisesti aika allergisia.
Pekka ja Ruusu lähettävät pusuja kaikille. *SLURPS SLURPS*
Lähetä kommentti