Ja näin siinä kävi:
Ensimmäinen RÄPS!
Toinen RÄPS!
Kolmas kerta toden sanoo! =)
Aika menee nopsaan, niin paljon tapahtuu...
7 vuotta sitten
maanantai 31. toukokuuta 2010
Päivän haaste
Joskus sitä kaipaa elämäänsä suuria haasteita. Ja joskus ei. Joka tapauksessa langetin itse itselleni niinkin suuren ja vaikean haasteen, kuin yrittää ottaa koirista kuva, jossa molemmat katsovat kameraan, ja vieläpä silmät auki!
lauantai 29. toukokuuta 2010
Tyttöjen juttuja. Ja vähän poikienkin ;)
"Väittävät mua mamin lellivauvaksi. Miksihän??"
Enpä tiennyt silloin, että se "karvapinseri" oli jo olemassa, enkä todellakaan tiennyt, että juuri sitä karvapinseriä varten saan todellakin hankkia tuon eh-dot-to-mas-ti vält-tä-mät-tö-mim-män tarvikkeen. Ja niinkuin aikanaan Pekalle odotettiin malttamattomana saapuvaksi pinkkejä matkakuppeja, yhtä malttamattomana Ruusulle odotettiin pinkkiä monitoimi harjaa.
Ja nyt... SE ON TÄÄLLÄ. Itseasiassa moni emännän tunteva voi kuvien hiustenväristä päätellä tuon ihmelaitteen olleen jo pidempäänkin täällä, koska kuvat eivät ole ihan tuoreita. Tunnustetaan, että harja tilattiin heti Ruusun ensimmäisenä yönä täällä meillä. Mutta nyt tuo harjoista kaunein ja ihmeellisin saa myös ansaitsemansa maininnan täällä blogissa.
Niinkuin hienot neidit yleensäkin, Ruusukin rakastaa harjaamista ja puunaamista. Turkki, sekä eläinlääkärin ohjeiden mukaan myös prinsessan silmät, korvat ja hampaat täytyy hoitaa päivittäin.
Päivän harjaushetki prinsessalla..
..ja partakarvat kammataan harjasta irtoavalla pikkukammalla.
SALLITTU myös POJILLE:
Ja tottakai Pekkakin saa puunaamisesta osansa, sen varmistaa harjan toinen, lyhyelle turkille sopiva puoli!
On aika käydä kauneusunille.
Kaunis Ruususeni <3
<3 <3
Iiiiihan yhtä pilalle hemmoteltu tapaus =)
tiistai 25. toukokuuta 2010
SUOJAUTUKAA!
Ei paniikkia, nyt eivät ole selviämisharjoitukset tuhkapilvien tai maailmanlopun varalle. Tai no, ehkä rajoittamalla hirmuista hinkua taivaalle menossa voidaan suojautua monenlaiselta, mutta nyt suojaudutaan kesän tuomilta tuliaisilta.
Siis kesä tuli, ja oikeastaan se jo menikin, mutta oletan sen tulevan vielä takaisinkin. Tai jos ei tule, niin menen vähintäänkin pitämään mielenosoitusta eduskunnan portaille; Leikatkaa kaikkea muuta, paitsi elävien päitä ja KESÄÄ!
Näillä selvitään hengissä kesäkaudesta:
Matkajuomapullo hellepäivän lenkille. Näitä olen jossain joskus nähnyt pinkkinäkin, mutta valitettavasti meidän eläintarvikeliikkeessä oli vain punaisia ja mustia. Meidät ONNEKSI pelastivat punaiseen muoviin upotetut kimaltelevat hileet, ja näin meille lähti punainen juomapullo.
Muistakaa laittaa juomapullo Oikein päin reppuun! Lompakko ja kännykkä eivät nimittäin tarvitse nesteytystä helteisenkään lenkin aikana...
Toimivaa tai ei, meillä ei ole ainakaan vielä näihin "pikkuystäviin" törmätty, mutta yhtä kesäbiisiä mukaillakseni; "Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, vielä voit löytää punkkisen, joka tilaisuuden saa..!"
Arvostelin aikaisemmin nuorison mielenkiintoa sitoa tyhjiä koirankakkapusseja solmuun ja heittää kadulle, mutta nyt julkisesti VEDÄN SANANI TAKAISIN. Hyvät ihmiset, tuhotkaa vaan niitä kakkapusseja niin paljon kuin sielu sietää, mutta ÄLKÄÄ tehkö tuhoja lasipulloille. Ja jos kaupungin kakkapussiautomaateista pussit loppuvat, niin minä lupaan tarjota meidän pinkkejä pusseja innokkaille solmijoille, jos se säästää yhdenkin koiran tassut lasinsiruilta.
Ja ei, en syytä lasinsiruista pelkästään nuorisoa. Olenpa nähnyt telkkarissa joskus jopa mummon, joka rikkoi hampailla pullon syömällä lasia (jos joku ihmettelee minkälaisia ohjelmia katson, niin dokumentteja, luonto-ohjelmia ja vampyyrielokuvia tietysti! En nyt muista, mihin kategoriaan niistä lasia rouskuttava mummo kuului)! Joskaan vanhuksiakaan ei sovi yksin syyttää, luulisin nimittäin kyseisen lasiruokavalion olevan niin harvinaista, että meidän alikulkusillan alla olevat lasinsirut tuskin paikallisen vanhainkodin kesäisestä piknikistäkään johtuvat.
Että tiedoksi ihan kaikille ikään tai sivilisäätyyn katsomatta: Lasinsiruista EI kasva pulloja minkäänlaisessa maaperässä. Älkää siis viljelkö niitä!
Kesäiloa kaikille!!! *SLURPS*
Siis kesä tuli, ja oikeastaan se jo menikin, mutta oletan sen tulevan vielä takaisinkin. Tai jos ei tule, niin menen vähintäänkin pitämään mielenosoitusta eduskunnan portaille; Leikatkaa kaikkea muuta, paitsi elävien päitä ja KESÄÄ!
Näillä selvitään hengissä kesäkaudesta:
Matkajuomapullo hellepäivän lenkille. Näitä olen jossain joskus nähnyt pinkkinäkin, mutta valitettavasti meidän eläintarvikeliikkeessä oli vain punaisia ja mustia. Meidät ONNEKSI pelastivat punaiseen muoviin upotetut kimaltelevat hileet, ja näin meille lähti punainen juomapullo.
Muistakaa laittaa juomapullo Oikein päin reppuun! Lompakko ja kännykkä eivät nimittäin tarvitse nesteytystä helteisenkään lenkin aikana...
Pekka testaa matkajuomapulloa.
Punkkisuojaukset. Tänä vuonna meidän piskit testaavat myrkyttömiä, pantaan kiinnitettäviä ShooTag -magneettilaattoja. Lisäksi koirille tarkoitetut valkosipulitabletit löytyvät kesäkauden ajan kummankin ruokakupista. Varmuuden välttämiseksi punkkikyniä on kuitenkin viljelty kaikkialle kirjahyllystä käsilaukkuun asti.
Toimivaa tai ei, meillä ei ole ainakaan vielä näihin "pikkuystäviin" törmätty, mutta yhtä kesäbiisiä mukaillakseni; "Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, vielä voit löytää punkkisen, joka tilaisuuden saa..!"
Aseet punkkiarmeijaa vastaan kaulassa.
Kesäkengät. No älkää nyt haukkoko henkeä, edes minun koirani eivät kulje kesäisin sandaalit jalassa :) Ainakaan vielä. Mielessä sekin nimittäin kävi, kesä kun on tuonut niinkin kummallisen asian tullessaan, kuin lasinsirut kaduille. Arvostelin aikaisemmin nuorison mielenkiintoa sitoa tyhjiä koirankakkapusseja solmuun ja heittää kadulle, mutta nyt julkisesti VEDÄN SANANI TAKAISIN. Hyvät ihmiset, tuhotkaa vaan niitä kakkapusseja niin paljon kuin sielu sietää, mutta ÄLKÄÄ tehkö tuhoja lasipulloille. Ja jos kaupungin kakkapussiautomaateista pussit loppuvat, niin minä lupaan tarjota meidän pinkkejä pusseja innokkaille solmijoille, jos se säästää yhdenkin koiran tassut lasinsiruilta.
Ja ei, en syytä lasinsiruista pelkästään nuorisoa. Olenpa nähnyt telkkarissa joskus jopa mummon, joka rikkoi hampailla pullon syömällä lasia (jos joku ihmettelee minkälaisia ohjelmia katson, niin dokumentteja, luonto-ohjelmia ja vampyyrielokuvia tietysti! En nyt muista, mihin kategoriaan niistä lasia rouskuttava mummo kuului)! Joskaan vanhuksiakaan ei sovi yksin syyttää, luulisin nimittäin kyseisen lasiruokavalion olevan niin harvinaista, että meidän alikulkusillan alla olevat lasinsirut tuskin paikallisen vanhainkodin kesäisestä piknikistäkään johtuvat.
Että tiedoksi ihan kaikille ikään tai sivilisäätyyn katsomatta: Lasinsiruista EI kasva pulloja minkäänlaisessa maaperässä. Älkää siis viljelkö niitä!
Kesäiloa kaikille!!! *SLURPS*
maanantai 10. toukokuuta 2010
Kuppikokoja
Käytiin koirien kanssa hakemassa lisää ravintoa paikallisesta eläintarvikeliikkeestä. Katseltiin samalla uusia ruokakuppeja ja kuinka ollakaan, Ruusu ihan selvästi valitsi tämän kupin:
"Pampered Princess"
Ja sitten oli Pekan vuoro, ja Pekkahan teki varsin yllättävän valinnan!
"Pretty in Pink"
Koska koiruudet tarvitsevat välillä myös omaa rauhaa, on kummallekin oma paikka. Alunperin ajattelimme Ruusulle ikiomaa koiramökkiä, jota Pekka ei koskaan kelpuuttanut, mutta neitipä ei mökistä innostunutkaan, vaan valtasi (sohvan lisäksi) omaksi paikakseen Pekan vanhan tossusängyn:
Prinsessa Ruususen kammari
Pekka ei protestoinut yhtään tossusängyn valtausta, Pekka nimittäin on jo aiemmin löytänyt ikioman kohtansa toisesta kohtaa olohuonetta:
Pekka ei protestoinut yhtään tossusängyn valtausta, Pekka nimittäin on jo aiemmin löytänyt ikioman kohtansa toisesta kohtaa olohuonetta:
Pinkki Kunkun talja
TUNNUSTUS:
Kirjoitin joskus, ettei Pekan ruokalistalle kuulu siilit. Tässä on se poikkeus, joka vahvistaa tuon säännön:
Kirjoitin joskus, ettei Pekan ruokalistalle kuulu siilit. Tässä on se poikkeus, joka vahvistaa tuon säännön:
Kurjempi juttu Simolle =( Mutta ei meiltä joka päivä siiliä lautaselta löydy. Silloin tällöin siinä on myös krokotiili!
Lopuksi julkinen pahoittelumme Tara-setterille, jonka kodin karvasankarimme yrittivät pikapikaa valloittaa sunnuntaina merkitsemällä yhteistuumin sen omakseen. Jos joskus vielä kohtaamme, niin meitä ei siltikään tarvitse käyttää hammasharjoina; paha nimittäin sai jo palkkansa! Karvanaamat olivat tekosensa jälkeen autosta löytäneet herrrkullinen eväsleivän (ei ole täyttä varmuutta, että minkähän vuoden..) ja herkutelleet sillä. Tämä tarkoitti molemmille tietynlaista mahan sekaisuutta myöhemmin. Ja äiskälle mahtavaa junamatkaa..!
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Taukojumppaa
Tervetuloa Pekan ja Ruusun rentoutumis harjoituksiin!
Oikeaoppisesti liikkeet tulee tehdä kaverin kanssa yhtäaikaa ja vaativuutta lisää myös se, että ne on tarkoitus tehdä yhtäaikaa syvässä unessa.
Alkuun voit toki harjoitella liikkeet ihan itsenäisestikin. Ota siis hyvä kylkiasento ja tästä se lähtee:
Rentoutumisen jälkeen noustaan ylös virkeänä, nuuskutetaan mahdollinen vieruskaveri ja lähdetään lenkille!
Oikeaoppisesti liikkeet tulee tehdä kaverin kanssa yhtäaikaa ja vaativuutta lisää myös se, että ne on tarkoitus tehdä yhtäaikaa syvässä unessa.
Alkuun voit toki harjoitella liikkeet ihan itsenäisestikin. Ota siis hyvä kylkiasento ja tästä se lähtee:
Koukista molemmat tassut lähelle vartaloa.
Suorista tassut eteenpäin ja ole hetki näin...
Koukista hitaasti ylempi tassu, alemman tassun annetaan olla rennosti.
Käännä vartalosi lievästi selälleen ja nosta molemmat tassut eteen koukistettuna.
Jatka hetki vielä näin...
Rentoutumisen jälkeen noustaan ylös virkeänä, nuuskutetaan mahdollinen vieruskaveri ja lähdetään lenkille!
RAUHALLISIA RENTOUTUMIS HETKIÄ KAIKILLE!
lauantai 1. toukokuuta 2010
Meillä on Ongelmia...
ÄLLÖTYS VAROITUS!!! Luvassa eritteitä ja veritekoja!
Ongelma nro 1: Pyörivä seinä
Kyseessä on siis putkilomainen suuri mainoskyltti, joka pyörii. Kuinka merkata seinä, joka pyörii??? Siinäpä pulma, oikea koirien rubikinkuutio, jota ihmettelemme säännöllisesti iltalenkillä. Tai lähinnä Pekka ihmettelee, ja me tytöt katselemme vierestä, miten herra Pinkki ongelman ratkaisee. Vielä ei ole ratkaissut.
Ruusu-neiti naisellisesti pissi pömpelin viereen maahan.
Ongelma nro 2: Roskikset
..tai niiden puute. Ihmettelin ennen omaa koiraani täytettyjä kakkapusseja kadulla. Siis mikä järki on pakata kakka pussiin, jos pussi heitetään kuitenkin takaisin tielle? Vaikka en edelleenkään asiaa hyväksy, omien koirien jälkeen ymmärrän joltain osin asian paremmin. Nimittäin kun keräät kiltisti kakan pussiin ja lähdet jatkamaan matkaa etsien katseellasi roskista, kaikki roskikset yhtäkkiä katoavat. Missään kadun kulmassa ei ole roskista, ne suorastaan pakenevat jonnekin! Jossain kaukana viimein näet sellaisen; TUOLLA TUOLLA! Ei, se olikin postilaatikko tai sähkökaappi, joihin kumpaankaan ei saa tunkea kakkaa. Kuin aavikolta vettä etsisi!
Kun olet puolikaupunkia ympäri kulkenut kädessä pussillinen kakkaa, tai jopa kaksi pussillista kakkaa, en ihmettele, että jollekin tulee mieleen tehdä niinkin kamala rikos, että heittää pussi luonnon armoille (ei ei, pois se minusta. Mähän jäisin siitä heti kiinnikin, kun meidän pussit on pinkkejä).
Ja odotas vaan, kun saat viimein sujautettua kakkapussin jonkun taloyhtiön roskikseen, ja jatkat matkaasi, niin yhtäkkiä kaikki roskikset ovat tulleet esiin piiloistaan, ja niitä on joka kulmassa.
Bonus ongelma kakkapusseihin liittyen:
Meidän kaupungissa on niinkin hieno asia huomioitu, kuin kakkapussiautomaatit, josta voi siis napata ilmaisen kakkapussin mukaan. Koirien ulkoiluttajien lisäksi jotkut muutkin ihmiset ovat alkaneet käyttää näitä automaatteja. Eräällä iltalenkillä yhden automaatin lähellä oli maassa lukuisia tyhjiä kakkapusseja. Mikäs siinä niitä vedellessä ulos koneesta, jännäähän se on välillä tuollainenkin toiminta pleikkaria päivät pitkät pelaamaan tottuneelle Erkki-Juuhanille, mutta erikoisen asiasta teki se, että pussit oli ennen maahan viskaamista laitettu SOLMUUN. Tylsä elämä vai?
Hei päättäjät, enemmän nuorisotiloja, käsityökerhoja tai pakollista partiotoimintaa (eikös sielläkin jotain solmuja tehdä?)! Siinä vaiheessa kun nuoriso solmii kadulla kakkapusseja, luulisi että jonkun hälytyskellot alkavat soimaan. Tai sitten ei.
3. ongelma: Makupalat luonnonhelmasta
Luulin aamulenkillä Pekan saalistaneen tienvarrelta kertaalleen jauhetun purkkamöllykän, mutta kaivoinkin sen suusta ulos kertaalleen käytetyn tamponin. Jippii. Täytyy myöntää, että hämmennys oli melkoinen; miten sellainen voi keneltäkään tippua tien reunaan kerran syödyn purkan ja niistetyn nenäliinan seuraksi? Tai samalla tavallahan se sinne lentää kuin jälkimmäisetkin, mutta tota.. niinku... öh.
Ja myönnän, oli hyvin hyvin lähellä, etteivät kyseisestä herkkupalasta verijälkiä saaneet sormikkaanikin lentäneet niiden maahan viskattujen roskien kirjavaan joukkoon, sen verran ällötys-olo tuli.
Sain kuitenkin viimehetkellä kuriin sisäisen ekorikolliseni ja valkoiset sormikkaat sujahtivatkin sitten lähimpään roskikseen. Hetkisen jo mietin, että jos joku sattuu menemään perässäni hanskoja roskiksesta tutkimaan, joudun vielä epäillyksi murhasta, sen verran epäilyttäviltä verihanskat näyttivät. Selitä siinä nyt sitten, että kaivoin niillä vain suusta tamponin, siis jonkun toisen käyttämän tamponin!
Tämän jälkeen Pekan popsima kotiloetanakin tuntuu lähinnä ranskalaiselta gurmee herkulta.
Toivon todella, että kyseisen tamponin alkuperäinen omistaja innostuu pian pillifarkku -muodista, jospa sitten ei lahkeesta tipahtelisi enää enempää koirille extra aamupaloja!
Ongelma nro 1: Pyörivä seinä
Kyseessä on siis putkilomainen suuri mainoskyltti, joka pyörii. Kuinka merkata seinä, joka pyörii??? Siinäpä pulma, oikea koirien rubikinkuutio, jota ihmettelemme säännöllisesti iltalenkillä. Tai lähinnä Pekka ihmettelee, ja me tytöt katselemme vierestä, miten herra Pinkki ongelman ratkaisee. Vielä ei ole ratkaissut.
Ruusu-neiti naisellisesti pissi pömpelin viereen maahan.
Ongelma nro 2: Roskikset
..tai niiden puute. Ihmettelin ennen omaa koiraani täytettyjä kakkapusseja kadulla. Siis mikä järki on pakata kakka pussiin, jos pussi heitetään kuitenkin takaisin tielle? Vaikka en edelleenkään asiaa hyväksy, omien koirien jälkeen ymmärrän joltain osin asian paremmin. Nimittäin kun keräät kiltisti kakan pussiin ja lähdet jatkamaan matkaa etsien katseellasi roskista, kaikki roskikset yhtäkkiä katoavat. Missään kadun kulmassa ei ole roskista, ne suorastaan pakenevat jonnekin! Jossain kaukana viimein näet sellaisen; TUOLLA TUOLLA! Ei, se olikin postilaatikko tai sähkökaappi, joihin kumpaankaan ei saa tunkea kakkaa. Kuin aavikolta vettä etsisi!
Kun olet puolikaupunkia ympäri kulkenut kädessä pussillinen kakkaa, tai jopa kaksi pussillista kakkaa, en ihmettele, että jollekin tulee mieleen tehdä niinkin kamala rikos, että heittää pussi luonnon armoille (ei ei, pois se minusta. Mähän jäisin siitä heti kiinnikin, kun meidän pussit on pinkkejä).
Ja odotas vaan, kun saat viimein sujautettua kakkapussin jonkun taloyhtiön roskikseen, ja jatkat matkaasi, niin yhtäkkiä kaikki roskikset ovat tulleet esiin piiloistaan, ja niitä on joka kulmassa.
Bonus ongelma kakkapusseihin liittyen:
Meidän kaupungissa on niinkin hieno asia huomioitu, kuin kakkapussiautomaatit, josta voi siis napata ilmaisen kakkapussin mukaan. Koirien ulkoiluttajien lisäksi jotkut muutkin ihmiset ovat alkaneet käyttää näitä automaatteja. Eräällä iltalenkillä yhden automaatin lähellä oli maassa lukuisia tyhjiä kakkapusseja. Mikäs siinä niitä vedellessä ulos koneesta, jännäähän se on välillä tuollainenkin toiminta pleikkaria päivät pitkät pelaamaan tottuneelle Erkki-Juuhanille, mutta erikoisen asiasta teki se, että pussit oli ennen maahan viskaamista laitettu SOLMUUN. Tylsä elämä vai?
Hei päättäjät, enemmän nuorisotiloja, käsityökerhoja tai pakollista partiotoimintaa (eikös sielläkin jotain solmuja tehdä?)! Siinä vaiheessa kun nuoriso solmii kadulla kakkapusseja, luulisi että jonkun hälytyskellot alkavat soimaan. Tai sitten ei.
3. ongelma: Makupalat luonnonhelmasta
Luulin aamulenkillä Pekan saalistaneen tienvarrelta kertaalleen jauhetun purkkamöllykän, mutta kaivoinkin sen suusta ulos kertaalleen käytetyn tamponin. Jippii. Täytyy myöntää, että hämmennys oli melkoinen; miten sellainen voi keneltäkään tippua tien reunaan kerran syödyn purkan ja niistetyn nenäliinan seuraksi? Tai samalla tavallahan se sinne lentää kuin jälkimmäisetkin, mutta tota.. niinku... öh.
Ja myönnän, oli hyvin hyvin lähellä, etteivät kyseisestä herkkupalasta verijälkiä saaneet sormikkaanikin lentäneet niiden maahan viskattujen roskien kirjavaan joukkoon, sen verran ällötys-olo tuli.
Sain kuitenkin viimehetkellä kuriin sisäisen ekorikolliseni ja valkoiset sormikkaat sujahtivatkin sitten lähimpään roskikseen. Hetkisen jo mietin, että jos joku sattuu menemään perässäni hanskoja roskiksesta tutkimaan, joudun vielä epäillyksi murhasta, sen verran epäilyttäviltä verihanskat näyttivät. Selitä siinä nyt sitten, että kaivoin niillä vain suusta tamponin, siis jonkun toisen käyttämän tamponin!
Tämän jälkeen Pekan popsima kotiloetanakin tuntuu lähinnä ranskalaiselta gurmee herkulta.
Toivon todella, että kyseisen tamponin alkuperäinen omistaja innostuu pian pillifarkku -muodista, jospa sitten ei lahkeesta tipahtelisi enää enempää koirille extra aamupaloja!
Lopuksi joudutte mukaamme iltalenkille, jolloin ei tosin edes maisteltu mitään erikoista:
Yhdessä ain, käymme aina rinnakkain...
...vaikka tuoksuja on, joskus tiellä kohtalon..!
"Mihin se pikkuveikka jäi taaaas kuhnimaan, aina saa odotella..!"
"Ihan varmaan kuulin sen oravan äänen tuolta!"
Otetaas yhteys kotiplaneettaan...
KIVA KUN TULIT MUKAAMME LENKILLE!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
