perjantai 6. elokuuta 2010

Kauhea kesäpäivä

Koirien varsin seesteinen kesä sai vähemmän seesteisen päätöksen. Koko kauhu alkoi niinkin viattomasta asiasta, kuin koiran oksennuksesta. Enpä osannut yöllisestä oksusta enkä vielä toisestakaan huolestua, kunnes aamuyöllä heräsin Pekan itkuun. Koira uikutti surkeasti ja kyhjötti nurkassa korvat lurpallaan. Seuraavaksi huomasin kuonon turvonneen ja ihoon nousevan patteja.

Soitto eläinlääkärille ja ohjeeksi sain antaa koiralle kyytabletista puolet. Tabletti vähensi selvästi kutinaa, mutta kun turvotus koko ruumiissa vain paheni, ja hengityskin alkoi vinkumaan, lähdettiin kiireesti viemään Pekkaa ammattilaisten syyniin.

Vakava allergiareaktio. Syy tuntematon.

Pekka sai kortisoni(?)piikin ja joutui tarkkailuun. Myös korvat turposivat paksuiksi ja niiden sisäpintaan tuli rakkuloita. Alkoi pitkä ja pelottava päivä.

Viimein patit alkoivat laskemaan, turvotus helpotti, väsynyt koira pääsi kotiin. Lyhyillä ulkoiluilla Pekka hoippui samaan tyyliin, kuin kantakapakassaan loistoidean eräänä lauantai-iltana saanut Reiska, joka päätti siltä istumalta aloittaa uuden harrastuksen; lenkkeilyn...

 Patti-Pekka (ei enää pahimmillaan)

Tänään Pekka alkaa jo olla omaitsensä. Kauhun hetkistä muistuttavat vielä normia väsyneempi koira, ja korvat, jotka ovat edelleen lurpallaan.

 Isosisko väsyneen pikkuveljen seurana

Kääpiölurppakorva, kaikki hyvin <3