Näin on käynyt. Mutta vakuutan, että tämä ei ole niin kummallista, kuin miltä se kuulostaa. Toivon ainakin, ettei ole. Koirani rakastaa siis rintaliivejä niin paljon, että sillä on tapana aina vaan mahdollisuuden koittaessa hakea kaapista, pyykkikasasta tai narulta rintaliivit omaan käyttöönsä. Ensin niitä riepotellaan ja sitten niiden päälle käydään nukkumaan. Tätä tapahtuu niin kotona, kuin valitettavasti kylässäkin.
Niin paljon kuin edelleen tuota pientä räkyttäjää rakastankaan, on muutama asia, joita en hänen kanssaan vieläkään suostu jakamaan. Ja yksi näistä jakamattomista ovat vaatteet, joihin kuuluu myös rintaliivit. Toinen on ruokakippo, kolmas vessapaperirullat. (Siis sellaiset, joissa on vielä paperia ympärillä. Kerran vessanoven jäädessä auki, noita täysiä rullia oli raadeltu silpuksi 12kpl. Tosin silloin hyvänä apuna vessapaperi-harjoituksissa oli toinen vähintäänkin yhtä tehokas vessapaperin kauhu, eli virallinen makkarakoira B, joka oli minulla hoidossa. Tyhjiä keskiöitä Pekka saa kyllä käyttää tappoharjoituksiinsa, niihin voi lisäksi piilottaa makupaloja ja kun taittaa päät kiinni ((siis rullan päät, ei koirien)) huomattavasti kaupan versioita mielenkiintoisempi aktivointilelu on valmis! Kiitos sille, jolta tämän idean olen napannut, en muista kuollaksenikaan, enkä eläväkseni, kuka olit!)
Mutta koska rintaliivit tuntuvat kovin tärkeitä olevan, olen miettinyt kovasti, kuinka tässä asiassa tulisi toimia. Mahdollisuuksiahan on:
a) Laitan ilmoituksia eri paikkoihin: Otetaan vastaan vanhat rintaliivit, kaikki koot ja värit ja vähän syöpyneetkin käy. p.012-3456789/Pekka
b) Ostan kaupasta rintaliivit ja pääsen myyjien viralliseen Outo Asiakas TOP kymppi -listalle sijalle kahdeksan: "...joo ihan sama minkä kokoiset, pinkki olis kyllä kiva niin sopis Pekan vaatteisiin... Onkohan noi kaarituet vaaralliset sille, ettei se vaan vahingoita niillä itseään..?"
c) Ilmottaudun työväenopiston Rintaliivien valmistus -kurssille.
d) Kiellän Pekalta kaiken rintaliiveihin liittyvän jatkossakin, tarjoan tilalle esim. niitä vessapaperihylsyjä ja otan valtavan riskin, että aiheutan tällä menettelyllä pienelle kauheat traumat (minusta ainakin olisi varsin traumaattista, jos minulle tarjottaisiin joku kaunis päivä alusvaatteiden tilalle esim. vessapaperin keskiöitä).
Ratkaisu on vielä avoin, enkä ole vielä selvittänyt työväenopiston kurssitarjontaa. Mutta eikös siellä ole välillä kursseja kestovaippojen valmistuksesta voodoonukkeihin, niin luulisi, että Tee-se-itse Rintaliivi -iltojakin löytyy??
Rintaliiveistä hypätään jälleen kerran lumipenkkaan. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Pekka ei koe olevansa kääpiöpinseri, ja nyt se sitten tuli lopullisesti todistettua; minun pieni vinkuiikkani, (joka välillä huonosti auratusta tiestä jo inisee ja nostelee dramaattisesti tassujaan IUIUIUIUIUUU ja ilmeestä päätellen vaatii aurauskuskille vähintäänkin rangaistukseksi elinkautista pelkällä kissanruoalla, kun mokoma ei ole poistanut asfaltilta KAIKKEA valkoista ja kylmää, tai edes tasoittanut kunnolla maata) yllättäin luuleekin olevansa LAPINKOIRA! Johtuneeko synnyinkotinsa lapinkoirista, vai lämpimästä toppa-asusta, vai muutaman isomman koirakaverin esimerkistä, vai aurauskuskin työnjäljestä, Pekalle on alkanut iskemään välillä suuri himo lumeen.
Eräällä iltalenkillä Pekka sai jälleen lumihepulin ja ponkaisi tien vieressä olevaan lumipenkkaan ja hyppeli eteenpäin siellä, kun minä kuljin tylsästi vieressä auratulla tiellä. Näin mentiin niin pitkään, kuin lumipenkkaa riitti:
Tässä ollaan vielä matalassa lumessa...
Ilmeisesti lumihyppely oli varsin tehokasta liikuntaa, koska lenkin jälkeen feikki-lapparini nukkui useamman tunnin kintut kattoon päin suunnattuna:
KROOOHPYYYH...
Pitäneekö paikkaansa siis sanonta: "Meissä kaikissa asuu pieni lappalainen." ?? Minun henk.koht. sisäinen lappalaiseni taitaa kyllä olla jossain koomassa, koska aion jatkossakin kipittää nätisti sileää tietä pitkin, pomppi Pekka sitten missä hyvänsä.
Saa nähdä mitä se keväämmällä keksii, Pekka siis, ojasukellusta ehkä..?
10 kommenttia:
Hihii... rintaliivipekka ;)
Jos Pekka tulee isäänsä, se alkaa kesällä uimaan. Onneksi ei ihan sentään missä tahansa lätäkössä ta rapakossa, vaan ihan oikeassa järvessä.
Ja uidaan, uidaan ja uidaan, vaikka kaikkien pienten iloiste uimareiden tapaan sitä alkaa paleltaa. Se ( siis isukki-Källi ) seisoo rantavedessä ja kalisuttaa hampaitaan, mutta pois se ei tule, sillä uiminen on niin KIVAA!!!
( Tuossa sanavahvistuksessa on usein ihan kummallisia "sanoja", jotka eivät ole sanoja ensinkään. Nyt tuli hienoin, joka sopii vieläpä kuin nenä päähän kääpiöpinserin blogiin: pineschl - olkoon nyt Pekka vaikka pineschl nyt sitten... )
Saako ehdottaa sitä vaihtoehtoa C ? Mä voisin tulla nimittäin samalle kurssille :-D
Ihana Pekka! Toi sen nukkumistyyli on kyllä mainio :)
minna
Jos P innostuu uimisesta, niin seuraavaksi saadaan varmaan nähdä suuri uikkarimuotinäytös! :D
N
Hitsi miten hauskaa. Pekan velipoika asustelee muuten meillä, Barmi. Ja velipoikapuoli, Papu. Nyt meillä on ikäänkuin SukuLaku, kun on yksi suklaanruskea ja yksi lakritsanmusta koirapoikanen.
Aikamoisia riiviöitä nämä pienet pinserit kuulostaa olevan. Meidänkin ipana on hajottanut vessapaperirullia, mutta tähän mennessä vasta kaksi. Ja niistä hylsyistä on tehty just samanlaisia leluja kuin sinäkin.
Terveisiä vaan Pekalle näiltä meidän ötököiltä.
Mä tuun kanssa sinne kurssille teidän kanssa! X-D
Tai sit mä voin virkata Pekalle kaarituettomat rintsikat, oliko lankatoiveita?
Jos minäkii ilmottaudun sille kurssille, niin meillähän on melkein jo ryhmä täysi! :D
Paitsi että kelpaahan Peksulle hätätilassa stringitkin, muistelisin nin. ;)
Jos Peksu on pineshcl, sen mami on kyllä sitten mun sanavahvistus: HYPECAL
-Hanna H-
Kääpiöpinseri PINESHCL ja omistaja HYPECAL *reps* Kiitos kiitos näistä uusista hienoista nimistä! Varsin kuvaavia jooo...
Täytyypä kokeilla uimaharrastetta Peksun kanssa kesällä! Tosin toistaiseksi P iiiinhoaa kaikkea veteen liittyvää sydämensä pohjasta, tai ainaskin tassujensa pohjasta. Lätäköt kierretään KAU-KAA. Toki järvi on vähän eri kuin lätäkkö, että jospa me kesällä tulisimme isukin kanssa uimaan?
Mistäs niitä saikaan niitä pinkkejä uikkareita..?! ;) No EI sentään, ei hankita sellaisia, ihan tavis mustat Hurtta uimahousut ja räpylät riittää X-D Eeeenpäs voinut vastustaa kiusausta, eli ennenkuin tänne tulee viisitoista kauhisteluviestiä, niin EN MINÄ OIKEESTI LAITA KOIRALLE UIKKAREITA! Ei taideta sellaisia edes valmistaa, "harmi vaan" :-P
Ja rintaliivi kurssi tuli nopeasti täyteen, HIENOA! Sellainen aika joka sopii kaikille kurssilaisille...hmm... maanantai aamuisin klo: 5.00 sopinee kaikille, niin kauempaa saapuvatkin ehtivät vielä töihin! Ja ilmoituksethan olivat tietysti sitovia... TERVETULOA!
SUKULAKUILLE TUHAT PUSUA, ihanaa ihanaa ihanaa bongata Barmin omaa kotijengiä täältä!!! Täällä ollaan niiiiin onnellisia, että B-veikka pääsi pienen mutkan jälkeen omaan, turvalliseen ja pysyvään kotiin. *pus* Kerrothan kuulumisia jatkossakin, kiitos!
Teidät on nähty! Olette sit nykyään saman värisiä, vau! ;)
Onko P saanut "siskon/veikan" vai kukas nelijalkainen teillä oli mukana?
Olisi kiva nähdä ihan ajan kanssa..? :)
TM
^ Se on hoitolapsi Tsibbo. Omistaja leikkii ruumista vielä jonkun aikaa, niin Tsibikkä kulkee pinkkien matkassa ;-)
Lähetä kommentti