Olemme saaneet nimittäin ulkoillessamme tutustua toiseen kääpiöpinseriin, varsin ylvääseen ja arvonsa tuntevaan Vanhaan Herraan, jonka isä on muuten aito Amerikkalainen. Vanha Herra kulkee pää pystyssä emäntänsä edellä, pysähtyessä kohdallamme tuskin huomaakaan minua, ja vielä vähemmän lehtikasassa tohottavaa Pekkaa. Sen verran käänsi päätään, että kun emäntänsä kehui Pekkaa varsin kauniiksi, Vanha Herra hitaasti vilkaisi ja aivan kuin olisi tuhahtanut; "Kaunis?! Tuoko?! Sen korvatkin heiluvat tuulessa hyvänen aika!"
Vanhan Herran omat korvat eivät värähdäkään.
Kun katselin tuota vanhaa koiraa, ja sitten omaa puolilurppakorvaani puunlehti suussaan, mietin, käveleekö tuokin piipertäjä eräänä päivänä ylväänä edelläni? Ohittaako sekin joskus muut koirat ja kastemadot ilmekään värähtämättä? Jälkimmäiset tosiaan vähän itkettävät Pekkaa, varsinkin jos sattuu tallaamaan päälle.
Enkä muuten tajua, miten ihmeessä marraskuun lopussa voi tiellä olla KASTEMATOJA?? Onko citymadoilla joku talvivaellus lintujen perässä etelään (masokisti matoja?) vai kasvattaako joku täällä lemmikkimatoja ja ne karkailevat välillä ulos?? Eikös niiden pitäisi tähän aikaan talvesta nukkua tai jotain? (Ja KYLLÄ, vaikka eläintuntemukseni onkin tiettävästi hiukkasen tavista heikompi, niin tunnistan kyllä pyöränrenkaan alle jääneen matosen; se ei ollut purkka, eikä oravakaan!)
Mutta vaikka Pekan ylväys onkin vielä vähän hakusessa, Citypiski siitä on kasvanut ISOLLA C:llä. Pekka nimittäin on alkanut kävelemään todella reippaasti ja rohkeasti keskellä keskustaa, jopa pahimpaan ruuhka-aikaankin! Häntä heiluu, katse on Aina Valpas ;)
Ei hetkauta lastenvaunut, ei pyörät, ei tööttäävät autot. Liikennevaloissa odottaa jalkani vieressä; sanon ODOTA, kun pitää pysähtyä, ja MENNÄÄN, kun voidaan ylittää tie (niin niin, varsin yllättävää, että käytän noita sanoja, enkä esimerkiksi laula Liikenne -laulua pysähtymismerkiksi. En tietenkään, koska lauluhan olisi aivan liian pitkä).
Mutta vastaavasti jos taas menemme kävelylle metsään (okei, jos asut oikeesti maalla, niin lue: PUIS-TIK-KOON), niin Pekka piipertää perässäni ja inisee ja änisee kaikesta "liian metsäisestä."
Tuleva ylväs Katujen Kuningas?
5 kommenttia:
Komeasti P on alkanut ainakin haukkumaan ;)
T: Ina
Mitäs minä sanoin?? Siis siitä, että se tuskin kaipailee tänne landelle enää ikinä. Mutta kai se käy joskus kasvattajaa moikkaamassa, niin ja isukkia?! :D
Kyllä, Pekasta tulee ylväs. Varmasti. ( Ja koiran puhe on haukkumista. )
Ihan on Peksi kunkkuainesta! Kiitos viimeisestä! =)
Minna
Eikä se ylväys ja rohkeus ole aina koosta kiinni... Meillä Kurko on muuten toooosi ylväs ja rohkea rotunsa edustaja... ellei vastaantulijalla satu olemaan mm. muovipussia, pahvilaatikkoa tai epäilyttävää kirjekuorta mukanaan. Siinä menettää isokin koira äkkiä itsensä hallinnan...!? ;)
Pekalla on vielä toivoa.
T; Tiu
pekka prinsessa on katujen kuningas :D
terkkuja cityyn täältä maalaiskaupungista!
terv. "brella ja mamma"
Lähetä kommentti