Odotusta

Oi tätä odotusta!

Tasan kaksi viikkoa vielä niin saan toteuttaa yhden unelmistani; kääpiöpinseri Pekka valloittaa sydämeni lisäksi kotini. Kaikki on valmiina, öh, tavara määrästä päätellen joku epäilikin koko pentueen muuttavan luokseni. Mutta ei, ei sentään. Ihan pikkuisia pentupantojakin on vain 3. Ja valjaita 9. Mutta se TARVITSEE valjaita. Niinkuin se tarvitsee matkapeiton ja reissuruokakupinkin, ja pinkin skottiruudullisen ulkoilutakin ja hempeän vaaleanpunaisen tossusängyn, ja ainakin miljoona lelua, villapaitaa, hupparia ja äärettömästi rakkautta ja rapsutusta! Ja paljon muuta!

Pekka on saanut parhaan mahdollisen alun elämälleen Ria-emon, sekä kasvattajansa Johannan ja hänen perheensä hyvässä ja hellässä huomassa. Pekalla onkin maailman paras kasvattaja, jonka kanssa tulemme olemaan tiiviissä yhteydessä jatkossakin. <3

Pekassa ei ole ON/OFF -nappia. Pekka on varsin tunteva olento, perheenjäsen, kullanmuru. Ja siinä, missä gerbiilimme ovat ansainneet eläinkaupan hienoimman mahdollisen puulinnakkeen (joka tosin nykyään muistuttaa enemmän jotain slummigettoa, kiitos viiden pojan nasevien hampaiden ja loputtoman jyrsimistarpeen ja arkkitehtuuri vimman tehdä uusia ovia), myös Pekka on ansainnut söpöimmät villapaidat ja ulkoiluasut ja "timantti"pannat.

Joka tapauksessa, tervetuloa mukaan nuuskimaan Pekan varsin pinkkiä elämää! Noo, ei hätää, löytyy tästä maailmasta lilaa ja jopa turkoosiakin. Mutta ei luojaparatkoon VIHREÄÄ!!! Paitsi pinkki-ruskeassa velourhupparissa saattoi kyllä olla vihreä timantti... :P